Työllisyyden hoito sosiaalityössä : osatyökykyisten työllistymisen edistämisen mahdollisuudet aikuissosiaalityössä

Abstract

Osatyökykyiset, joista aiemmin käytettiin termiä vajaakuntoinen, työttömyys elämäntilanteena on yhteiskunnassamme yhä edelleen vääristynyt ja käsitys heidän työllistettävyydestänsä ja työmotivaatiosta on karkea, yleistävä ja puutteellinen. Tämä tutkielma tarkastelee kolmen keskisuomalaisen kunnan osatyökykyisten työllisyyden hoitoa aikuissosiaalityössä. Osatyökykyisten osallistaminen työelämään ja erityisesti palkkatyöhön on melko uudehko ilmiö sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa, jota on tutkittu hämmentävän vähän. Tutkimuskysymykset tässä pro gradu- tutkielmassa ovat: Millainen on sosiaalityön rooli työllisyyden hoidossa ja miten työllisyyden hoito toteutuu aikuissosiaalityössä osana sen laajaa tehtävänkenttää? Eroaako työllisyyden hoito merkittävästi erikokoisten keskisuomalaisten kaupunkien aikuissosiaalityön organisaatioissa? Miten aikuissosiaalityöntekijät määrittelevät osatyökykyisen henkilön Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii työvoimapolitiikan pitkä kehityskaari sillä kulloisenkin ajanjakson työvoimapolitiikka ei ole antanut ainoastaan raamit työllisyydenhoidolle vaan sillä on aina ollut myös merkittävää vaikutusta toteutettavalle työllisyyden hoidolle aikuissosiaalityössä. Työvoimapolitiikan kehityskaarta tarkastellaan 1900- luvulta alkaen pääpainon ollessa kuitenkin vahvasti 2000- luvun työvoimapolitiikassa. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimusmenetelmänä, jonka aineisto kerättiin teemahaastattelua apuna käyttäen. Aineiston analyysina käytettiin sisällönanalyysia. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastattelemalla kolmen erikokoisen keskisuomalaisen kunnan viittä aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijää. Kaikki haastateltavat oli sukupuoleltaan naisia ja heidän keski-ikänsä oli 44- vuotta. Tutkielma osoittaa, kuinka aikuissosiaalityön rooli työllisyyden hoitajana koetaan positiivisena mutta samalla ristiriitaiseksi ja epäselväksi. Rooli tulisi tulosten perusteella määritellä konkreettisemmin, sillä nyt sen nähdään ajautuvan entisestään yhä kauemmaksi sosiaalityöstä. Nykyiset työllistämisen edistämisen palvelut koetaan tehottomiksi varsinkin, kun tavoitteena on osatyökykyisen työllistyminen avoimille työmarkkinoille. Sosiaalityöntekijät haluaisivat tuntea asiakkaansa paremmin ja haluaisivat antaa merkittävämmän ja pitkäjänteisemmän panoksen osatyökykyisten asiakkaittensa työllisyyden edistämiseen erityisesti asiakkaan kanssa yhdessä tekemällä. Tähän ei kuitenkaan koeta olevan mahdollisuutta kiireen vuoksi. Työllisyyden edistäminen nähdään vievän aikaa, jolloin se koetaan olevan pois jostain tärkeämmästä perus aikuissosiaalityöstä.