Tutkimukseni käsittelee yhteiskunnallisesti hyvinkin ajankohtaista aihetta – tasa-arvoa. Näkökulmaksi tasa-arvon tutkimiselle otan kriittisen diskurssianalyysin ja kriittisen feministisen tutkimuksen lähtökohdat. Selvitän siis yhteiskunnan valtarakenteiden näkyvyyttä kielen avulla.
Tutkielmani tarkoitus on selvittää, miten tasa-arvosta puhutaan, ja vaikuttaako näkökulmaan sekä käytettyyn kieleen kirjoittajan sukupuoli. Tarkoitukseni on diskurssien kautta korostaa kielen asemaa normien luojana sekä perehtyä tarkemmin siihen, miten nämä diskurssit syntyvät. Tavoitteeni on saada selville, millaisin kielellisin keinoin tasa-arvokeskustelua käydään. Haluan tutkia suhtautuvatko miehet ja naiset siihen eri tavoin. Haluan selvittää, näkyykö tämä asema kielellisinä valintoina miesten ja naisten kirjoitusten välillä.
Tutkimuskysymyksiäni ovat:
Millaisia tasa-arvodiskursseja teksteistä löytyy?
Millaisin kielellisin keinoin diskursseja luodaan?
Onko sukupuolella väliä eri diskurssien tai sukupu
olittuneen kielen käytössä? Miten naiset ja miehet käyttävät eri diskursseja?
Selvitän diskurssit suhteuttamalla tekstissä näkyviä ilmiöitä – sanoja sekä metaforia – tämän hetken sosiaalisiin käytänteisiin ja vertaan niitä normittuneisiin valtasuhteisiin (Pietikäinen 2008: 208–209). Samalla jaolla tarkastelen teksteissä käytettyä kieltä sanatasolla ja tutkin etenkin sukupuolittuneita, geneerisiä ja piilomaskuliinisia ilmauksia ja sitä, erotteleeko kirjoittajan sukupuoli tällaisten ilmauksien käyttöä. Tutkimukseni asettuu toisaalta vahvasti sosiolingvistiseen perinteeseen ja ajatukseen siitä, että kieli luo yhteiskuntaa. Tutkittavana ovat siis merkitykset, joita kielellä luodaan eikä niinkään teksti itse. Toisaalta taas analyysissani vaikuttaa lingvistinen tekstintutkimus, koska sukupuolittunutta kieltä tutkittaessa keskitytään sanatasolla käytettäviin termeihin, joiden avulla sukupuolittuneisuutta luodaan.
Suomen kielen on perinteisesti ajateltu olevan tasa-arvoinen lähinnä siitä syystä, että siinä ei ole sukupuolittuneita sanoja samalla tavalla kuin monissa muissa ja esimerkiksi suurimmassa osassa indoeurooppalaisista kielistä. Suomen kielessä on kuitenkin viitteitä samanlaisesta sukupuolittuneesta kielestä, jossa sanan perään lisätty suffiksi muuttaa merkityksen maskuliinisestä feminiiniseksi, esimerkiksi perijä – perijätär. Suomalaisista kielentutkijoista muun muassa Mila Engelberg väittää (2001), että kuten englannissa, myös suomen kielessä mies on yhtä kuin ihminen. Jatkan Engelbergin ajatuksia ja selvitän, miten sukupuolittunut kieli tulee esiin tutkimissani kolumneissa.
Aineistona käytän Helsingin Sanomien ja Yleisradion kolumneita. Olen erotellut aineistosta kuusi eri diskurssia. Diskurssit ovat epäoikeudenmukaisuuden, suorituskeskeisyyden, taloudellisen hyödyn, sukupuolikokemusta korostava, arvovalinnan- ja urheiludiskurssi. Analyysissa käyn läpi, miten samaa diskurssia toistavat kolumnit toisintavat toisiaan, ja mitä kielellisiä keinoja käytetään diskurssien näkyväksi tuomisessa sekä kuka niitä käyttää.
Tutkimukseni jatkaa tasa-arvokeskustelua ja feminististä kielentutkimusta tuoden mahdollisesti lisätietoa yhteiskunnan rakenteiden vaikutuksista kielenkäyttöön.
...
