Aktiivisen kansalaisen ihanne ikääntyneen kansalaisuutta määrittämässä : ikääntyneiden kansalaisuus hoivapolitiikassa ja hoivan käytännöissä

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella, kuinka aktiivisen kansalaisuuden ihanne näkyy tutkimuskirjallisuuden perusteella Suomen vanhushoivapolitiikassa sekä vanhushoivan käytännöissä. Teoriapohjana tutkielmassa toimii Newmanin ja Tonkensin (2011) jäsennys aktiivisen kansalaisuuden ihanteesta. He ovat jakaneet aktiivisen kansalaisuuden kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat valinnanvapaus hyvinvointipalveluiden markkinoilla, kansalaisten laajennettu vastuu sekä kansalaisten osallistuminen palveluissa, päätöksenteossa ja hallinnossa. Tutkielman menetelmänä olen soveltanut kirjallisuuskatsausta. Olen tulkinnut aineistoa käyttäen apuna kyseistä valinnanvapauden, vastuun sekä osallistumisen kehikkoa.

Tutkielman aineiston perusteella vaikuttaisi siltä, että aktiivisen kansalaisuuden ihanne on Suomessa läsnä sekä vanhushoivapoliittisissa näkökulmissa asiakirjatasolla kuten myös vanhushoivan arjen käytännöissä. Valinnanvapaus näkyy hoivapolitiikan asiakirjoissa erityisesti kuluttajuuden korostumisena, jonka kautta kansalaisilla ajatellaan olevan mahdollisuudet toteuttaa valinnanvapautta. Valinnanvapaus voi parhaimmillaan lisätä ikääntyneiden kansalaisten ja heidän hoivaajiensa valinnanmahdollisuuksia, mutta lisää samalla yksittäisen kansalaisen vastuuta hoivan laadusta. Vanhushoivassa on aineiston perusteella havaittavissa kehityssuunta, jossa kansalaisten odotetaan ottavan enemmän vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Tätä tavoitetta pyritään edistämään myös osallistumisen kautta, sillä osallistumalla yhteisön ja perheen toimintaan kansalaisen on mahdollista ottaa myös enemmän vastuuta läheisten hoivasta. Osallistuminen näyttäytyy tärkeänä tavoitteena, mut-ta konkreettiset keinot sen lisäämiseksi jäävät aineiston perusteella vähäisiksi.

Kansalaisten aktiivisuuden korostaminen viittaa siihen, että universalistinen ajattelu on osittain jäämässä syrjään vanhushoivapolitiikassa ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamisen sijaan korostetaan mahdollistavia olosuhteita. Vanhusten hyvän hoivan ja elämän kannalta vaikutukset ovat merkittäviä, sillä he voivat joutua hoivan saamisessa eriarvoiseen asemaan.