Kotikuntoutusintervention vaikutus kognitioon ikääntyneillä ihmisillä, joilla on gerastenia tai sen esiaste

Abstract

Viimeisen 20 vuoden aikana gerastenian käsite on vakiintunut tiedeyhteisössä kuvaamaan ikääntymiseen liitännäistä oireyhtymää, joka johtaa ikääntyneen henkilön lisääntyneeseen haurauteen sekä heikentyneeseen stressinsietokykyyn. Väestön ikääntyessä sekä heikentyneen kognitiivisen toimintakyvyn että gerastenian esiintyvyys lisääntyy. Tämä muutos osaltaan lisää terveydenhuollon kustannuksia ja resurssien tarpeen määrää. Tämän pro gradu – tutkielman tarkoituksena oli selvittää vuoden pituisen kotikuntoutusintervention vaikutuksia niiden ikääntyneiden ihmisten kognitiiviseen toimintakykyyn, joilla on todettu gerastenia tai sen esiaste. Tutkielmassa käytetty aineisto on peräisin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) KauKoIKÄ – tutkimushankkeesta. Tutkimukseen osallistui 300 Eksoten alueen kotona asuvaa ikääntynyttä henkilöä, joilla oli todettu gerastenia tai sen esiaste. Tutkittavat henkilöt satunnaistettiin interventio- ja verrokkiryhmiin, joista ensin mainittu osallistui vuoden pituiseen kotikuntoutusinterventioon. Tutkimuksessa kognitiivista toimintakykyä mitattiin MMSE-testistöllä (0kk, 6kk ja 12kk). Tutkimuksen taustamuuttujina olivat ikä, sukupuoli, koulutusvuodet, siviilisääty, painoindeksi sekä toteutuneet fysioterapiakerrat. Intervention vaikutusta kognitiiviseen toimintakykyyn tarkasteltiin toistomittausten varianssianalyysillä. Varianssianalyysin tuloksia tarkasteltiin sekä koko aineiston, että alaryhmien osalta. Koko aineistoa tarkasteltaessa interventiolla ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kognitiiviseen toimintakykyyn (yhdysvaikutus p=0.311). Kognitiivinen toimintakyky heikkeni vuoden aikana tilastollisesti merkitsevästi (p<0.001) sekä interventio-, että verrokkiryhmissä (MMSE-summapistemäärä 0 kk: 24.3±3.1 12 kk: 23.5±4.3 ja 0 kk: 24.6±3.2 12 kk: 23.2±4.2). Alaryhmäanalyyseissa gerastenian esiasteesta kärsivien tutkittavien osalta interventiolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta (yhdysvaikutus p=0.850). Varsinaisesta gerasteniasta kärsivien tutkittavien ryhmässä interventio kuitenkin hidasti kognition heikkenemistä tilastollisesti melkein merkitsevästi (yhdysvaikutus p=0.057). Tutkielman tulosten perusteella kotona suoritettavalla liikuntainterventiolla saattaa olla kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemistä hidastava vaikutus niiden ihmisten kohdalla, joilla on todettu varsinainen gerastenia.

Over the past 20 years, the concept of frailty has established in the scientific community to describe an age-related syndrome that results in increased fragility and impaired stress tolerance in the elderly. As the population ages, the incidence of both cognitive impairment and frailty, increases in the population. This change contributes to increasing health care costs and the amount of resources needed. The purpose of this master 's thesis was to investigate the effects of a one-year home-based exercise intervention on the cognitive functioning of older people with frailty or pre-frailty. The data used in this master’s thesis is from South Karelia social and health care district’s (Eksote) KauKoIKÄ – research project. The research project involved 300 community-dwelling older people living in the Eksote-area who had been diagnosed with frailty or prefrailty. Subjects were randomized to intervention and control groups, the first-mentioned participating in a one-year home rehabilitation intervention. Cognitive functioning was measured using the MMSE-questionnaire. Background variables were age, gender, years of education, marital status, body mass index and commitment to intervention. The effects of the intervention on cognitive function were analysed with repeated measures ANOVA. The intervention was not found to have a statistically significant effect on cognitive functioning (interaction p=0.311). Cognitive function declined in both groups (MMSE score 0 months: 24.3±3.1 12 months: 23.5±4.3 and 0 months: 24.6±3.2 12 months 23.2±4.2) statistically significantly (p<0.001) over the one year. In subgroup analyses of subjects with pre-frailty, intervention did not have a statistically significant effect (interaction p=0.850). However, in the group of subjects with frailty, the intervention slowed down the decline of cognitive functioning statistically almost significantly (interaction p<0.057). Based on the results of this master’s thesis, home-based physical exercise intervention may slow down the decline of cognitive functioning in subjects with frailty.