Keski-ikäisten naisten fyysinen aktiivisuus, suorituskyky ja lantionpohjan toimintahäiriöt

Abstract

Naisen ikääntymisen myötä sukupuolihormonitasoissa tapahtuu muutoksia ja nainen siirtyy hedelmällisestä ajanjaksosta menopaussin siirtymävaiheen kautta postmenopaussivaiheeseen. Elimistön hiipuva estrogeenituotanto aiheuttaa muutoksia lantionpohjan kudoksissa ja erilaiset toimintahäiriöt yleistyvät. Lantionpohjan toimintahäiriöillä on todettu olevan yhteys vähentyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen ja heikentyneeseen suorituskykyyn. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko 47–55-vuotiaiden naisten lantionpohjan toimintahäiriöiden esiintyvyydessä eroa eri vaihdevuosivaiheiden välillä. Lisäksi tutkittiin, onko 47–55-vuotiaiden lantionpohjan toimintahäiriöiden oireita kokevien ja oireettomien naisten välillä eroa fyysisessä aktiivisuudessa tai suorituskyvyssä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Liikuntatieteellisen tiedekunnan Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis, ERMA) - tutkimuksen alkumittausaineistoa. Tutkimukseen rekrytoidut 47–55-vuotiaat naiset jaettiin verinäytteestä mitattujen hormonipitoisuuksien ja kuukautisvuotopäiväkirjan perusteella vaihdevuositilan mukaisesti premenopaussi-, aikainen perimenopaussi-, myöhäinen perimenopaussi- ja postmenopaussiryhmiin. Tutkittavien lantionpohjan toimintahäiriöitä arvioitiin virtsan- ja ulosteenkarkailua, ummetusta ja ulostamisvaikeuksia sekä laskeuman tunnetta kartoittavan kyselylomakkeen avulla. Fyysistä aktiivisuutta arvioitiin 7-portaisella liikuntakysymyksellä ja fyysistä suorituskykyä esikevennyshypyn hyppykorkeuden, kuuden minuutin aikaisen kävelymatkan ja kymmenen metrin maksimaalisen kävelynopeuden avulla. Tulokset osoittavat, että ERMA-tutkimukseen osallistuneista keski-ikäisistä naisista yli puolella oli jokin lantionpohjan toimintahäiriö. Ponnistusvirtsankarkailu oli häiriöistä yleisin ja sitä esiintyi enemmän aikaisessa kuin myöhäisessä perimenopaussissa. Tutkittavat, joilla ei ollut virtsan- tai ulosteenkarkailun oireita, olivat fyysisesti aktiivisempia ja hyppäsivät korkeammalle esikevennyshyppytestissä kuin inkontinenssioireista raportoineet tutkittavat. Virtsan- ja ulosteenkarkailun ja laskeuman tunteen oireista raportoineet tutkittavat suoriutuivat heikommin fyysisen suorituskyvyn testeistä kuin samassa vaihdevuosien vaiheessa olevat oireettomat tutkittavat: Inkontinenssien osalta ero havaittiin premenopaussissa esikevennyshyppytestissä ja kuuden minuutin kävelytestissä, myöhäisessä perimenopaussissa esikevennyshyppytestissä ja postmenopaussissa kuuden minuutin kävelytestissä. Laskeuman tunteen osalta ero havaittiin postmenopaussissa kuuden minuutin kävelytestissä.

In women, aging-related changes in sex hormones accelerate during middle-age. Menopausal years are characterized by the decline in serum estrogen concentrations, which leads to changes in the pelvic floor tissue and potentially to disorders. According to previous studies, pelvic floor disorders are associated with reduced physical activity and decreased physical performance. The aim of this thesis was to study whether there are differences in the prevalence of pelvic floor disorders between the menopausal stages among women aged 47 to 55 years. In addition, it was evaluated whether there are differences in physical activity or performance between women who experience symptoms of pelvic floor disorders and women without symptoms. The study population consisted of middle-aged women who participated in Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis (ERMA) study implemented by the Gerontology Research Center. Women aged 47 to 55 were categorized as premenopausal, early, and late perimenopausal, and postmenopausal, based on serum concentrations of follicle-stimulating hormone and bleeding diary. The symptoms of pelvic floor disorders within the previous month and current physical activity were assessed by questionnaires. Physical performance was measured by vertical jumping height, 6-minute walking distance and maximal walking speed. The results showed that over half of the women participating in the ERMA study had symptoms of pelvic floor disorders. Stress urinary incontinence was the most common disorder, and its prevalence was higher during early than late perimenopause. Participants without symptoms of urinary or fecal incontinence were more physically active and performed better in vertical jumping than participants who had reported incontinence symptoms. The physical performance of the participants with symptoms of urinary and fecal incontinence or pelvic organ prolapse was weaker compared to the participants without symptoms in the same menopausal stage: When considering the incontinences, the difference was discovered in vertical jumping height and 6-minute walking distance among premenopausal women, in vertical jumping height among late perimenopausal women, and 6-minute walking distance among postmenopausal women. In pelvic organ prolapse, the difference was discovered in 6-minute walking distance among postmenopausal women.