Kuukautiskierron yhteys yön aikaiseen sykkeeseen ja sykevälivaihteluun ei-hormonaalista ehkäisyä käyttävillä naisilla

Abstract

Johdanto. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kuukautiskierron vaiheen, munasarjahormonien pitoisuuksien sekä kuukautiskipujen ja PMS-oireiden yhteyksiä yön aikaiseen sykkeeseen ja sykevälivaihteluun hyödyntäen parhaita olemassa olevia metodologisia suosituksia naisten tutkimiseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kuukautiskipujen ja PMS-oireiden yhteyksiä subjektiiviseen unenlaatuun. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 20 kestävyysharjoitellutta naista (ikä 26,9 ± 3,9 v, pituus 166,3 ± 5,8 cm, paino 62,7 ± 6,8 kg, BMI 22,7 ± 2,5 kg/m2; rasva-% 22,7 ± 2,5 %, teorVO2max 52,2 ± 4,3 ml/kg/min, kuukautiskierron pituus 28,4 ± 3,3 pv), jotka eivät käyttäneet hormonaalista ehkäisyä. Kuukautisvuodon aikana, follikkelivaiheessa (+ 5-7 päivää kuukautiskierron alusta), ovulaatiovaiheessa (+ 1 päivä positiivisesta ovulaatiotestistä) ja luteaalivaiheessa (+ 5-7 päivää ovulaatiosta) tutkittavilta otettiin paastoverinäyte sekä kerättiin kahden yön ajalta sykevälivaihteludataa. Sykevälivaihteludatasta analysoitiin kustakin yöstä neljän tunnin jakso 30 minuuttia nukkumaanmenon jälkeen. Kuukautiskierron vaiheet määriteltiin kuukautiskierron pituuden, kuukautisvuodon alkamisajankohdan ja ovulaatiotestin antaman tuloksen mukaan. Tutkittavat täyttivät myös kuukautis- ja unipäiväkirjoja, joista tarkasteltiin kuukautiskipuja, PMS-oireita ja subjektiivista unenlaatua. Tulokset. Syke oli tilastollisesti merkitsevästi suurempaa luteaalivaiheessa verrattuna kuukautis- ja follikkelivaiheeseen sekä ovulaatiovaiheessa verrattuna follikkelivaiheeseen. RMSSD, SDNN, HF-teho ja LF-teho eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan kuukautiskierron eri vaiheissa, eikä kuukautiskivuilla tai hormonipitoisuuksilla ollut yhteyttä sykevälivaihteluun. Kuitenkin sykkeen ja progesteronipitoisuuden havaittiin korreloivan positiivisesti (r = 0,690, p < 0,01) luteaalivaiheessa. Kun naisia, joilla oli PMS-oireita, tarkasteltiin omana ryhmänään, havaittiin, että HF-teho oli tilastollisesti merkitsevästi suurempaa follikkelivaiheessa verrattuna muihin vaiheisiin. Oireettomien ja PMS-oireita omaavien välillä ei kuitenkaan ollut eroja HF-tehossa. Kuukautiskivuilla tai PMS-oireilla ei ollut yhteyttä subjektiiviseen unenlaatuun kuukautiskierron eri vaiheissa. Pohdinta ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen mukaan syke vaihtelee kuukautiskierron aikana sen ollessa korkeimmillaan luteaalivaiheessa. Luteaalivaiheen korkeampaan sykkeeseen saattaa vaikuttaa progesteronin korkea pitoisuus, sillä progesteronipitoisuus korreloi positiivisesti sykkeen kanssa luteaalivaiheessa. Sykevälivaihtelussa nähtiin muutoksia kuukautiskierron aikana ainoastaan naisilla, joilla oli PMS-oireita. Voidaan siis esittää, että PMS-oireilla ja progesteronipitoisuudella on yhteys autonomisen hermoston toiminnan muutoksiin kuukautiskierron aikana. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tarkastella PMS-oireiden ja progesteronipitoisuuden yhteyksiä sykkeeseen ja sykevälivaihteluun suuremmalla tutkittavien määrällä ja tutkimukseen olisi hyvä rekrytoida erikseen naisia, joilla on PMS-oireita ja naisia, joilla ei esiinny PMS-oireita. Myös oireiden voimakkuusaste tulisi selvittää.