9-luokkalaisten lajitunnistustaidot ja niihin yhteydessä olevat tekijät

Abstract

Lasten ja nuorten lajintuntemuksen taso on todettu heikoksi useissa tutkimuksissa, vaikka lasten tiedetään kykenevän oppimaan tunnistamaan lajeja. Tämä on huolestuttavaa, sillä lajituntemus on tärkeässä roolissa ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen mukaisen tulevaisuuden rakentamisessa, koska ihmiset välittävät asioita, joista he tietävät. Lajintuntemusta opetetaan varsinkin yläkouluissa, vaikka lasten luontainen kiinnostus eliöitä kohtaan on suurimmillaan jo ala-asteiässä. Tässä työssä tutkittiin yhdeksäsluokkalaisten lajitunnistustaitoja ja verrattiin maaseudulla asuvien ja kaupungissa asuvien oppilaiden lajintuntemusta. Aineisto kerättiin kahdeksasta koulusta Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Satakunnan maakuntien alueilta. Tutkimus toteutettiin oppilaille suunnatulla lajintunnistustestillä ja kahdella kyselyllä, joista toisella selvitettiin yhdeksäsluokkalaisten luontosuhdetta, harrastuneisuutta, kiinnostuksenkohteita, ja muita mahdollisia lajitunnistustaitoihin yhteydessä olevia tekijöitä, ja toisella opettajien opetustyylejä ja -tapoja. Tulosten mukaan maaseudulla ja kaupungissa asuvien ja koulua käyvien oppilaiden välillä ei ollut eroja lajituntemuksen tasossa. Myöskään opettajien opetustyyleissä ei havaittu eroavaisuuksia. Yleisesti oppilaiden lajitunnistustaidot olivat heikot, ja he tunnistivat alle puolet testissä olleista lajeista. Lajintuntemuksen kanssa positiivisesti korreloivia tekijöitä olivat luontoretkillä käyminen, vapaa-ajan vietto luonnossa, luonto-ohjelmien katsominen, luontoaiheisen kirjallisuuden omistaminen ja lajitiedon etsiminen internetistä. Näin ollen koulun tai asuinpaikan sijaan oppilaiden lajituntemuksen tasoon näyttäisi vaikuttavan heidän tapansa viettää vapaa-aikaa.