26.6.2016 Britanniassa järjestettiin kansanäänestys maan EU jäsenyyden tulevaisuudesta, äänestyksen nimeksi muotoutui keskustelussa Brexit-äänestys. Lopulta äänestäjät kallistuivat EU eron puoleen kahden prosenttiyksikön ja 1,3 miljoonan äänen turvin. Pääministeri David Cameron erosi virastaan ja pitkät neuvottelut EU-eroa koskevista sopimuksista alkoivat Theresa Mayn johdolla.
Tässä pro gradu-työssä tarkastelen Brexit-äänestystä ympäröivää ajanjaksoa 1.1.2013 – 31.7.2016 ja sen uutisointia The Guardianissa ja The Daily Telegraphissa. Nämä lehdet ovat kumpikin koulutettujen keskiluokkaisten ihmisten suosiossa. The Daily Telegraphin lukijakunta on pääasiassa keski-ikäisiä konservatiivipuolueen äänestäjiä ja The Guardianin lukijakunta on keskimäärin nuorempaa ja liberaalimpaa. Erittelen, vertailen ja analysoin lehtien historiapoliittisten narratiivien käyttöä Brexitiä ja EU:ta koskevissa argumenteissa, sekä pohdin brittiläistä demokratiaa ja suvereniteettiä historiapolitiikan välineen
ä.
Tutkimuksen keskeisimpiä tutkimuskysymykset koskevat artikkelien historiapolitiikan kontekstin merkitystä ja sen eritteleminen, mitä argumentteja ja näkökantoja kirjoittajat pyrkivät perustelemaan historiapolitiikalla. Samalla pohdin kirjoittajan käsitystä Euroopan unionista ja näiden tulkintaa sekä ymmärrystä demokratiasta ja suvereniteetista. Historiapolitiikalla tässä tutkimuksessa viitataan sosiaaliseen ilmiöön, jossa puhuja käyttää akateemisten historiatutkimusten tuloksia ja yleisiä historiaa koskevia uskomuksia tukemaan omia päämääriään ja argumenttejaan.
Tutkimuksen aihe on historiallisesti kiinnostava, koska yksikään valtio ei ole eronnut EU:sta aikaisemmin. Äänestyksen lopputuloksessa myös kiteytyy omalta osaltaan 2008 alkaneen finanssikriisin jälkimainingeissa noussut populismi sekä brittiläisen euroskeptismin historia. Äänestys ja siitä käyty keskustelu ovat myös briteille perinteisesti merkityksellisen edustuksellisen demokratian ja suoran demokratian yhteentörmäys.
Metodologisesti tutkimus on yhdistelmä historiapolitiikan lähestymistapaa, joka korostaa tarkoituksellisen historiapolitiikan lisäksi tiedostamatta käytettyä historiapolitiikkaa, sekä ideaa puheteoista, jossa puhujan kontekstin kartoittamalla pyrin ymmärtämään, mitä artikkelien kirjoittajat tekivät artikkeleissaan. Lisäksi lähestyn demokratian ja suvereniteetin konsepteja niiden kasaantunutta brittiläistä historiaa heijastavina, jolloin konseptien käytön voi liittää historiapoliittisiin puhetekoihin.
Tämän tutkimuksen kohteena olevista lehdistä löytyi viisi eri historiapoliittista narratiivia: suoran demokratian narratiivi, jossa käytetään Britannian protestien historiaa Brexit-äänestyksen tärkeyden korostamiseen. Edustuksellisen demokratian ja parlamentin narratiivissa vedotaan edustuksellisen demokratian historiaan kun perustellaan miksi suora demokratia ei ole parlamentaaristen perinteiden mukaista. Lisäksi korostetaan parlamentin erityislaatuisuutta ja tärkeyttä. EU:n ja Britannian vertailun narratiivi pitää sisällään kolme demokratiaa käsittelevää ala-narratiivia: epädemokraattisen EU:n narratiivin, demokraattisen EU:n narratiivin sekä byrokratian narratiivin. Näissä EU esitetään ensin epädemokraattisena ja siksi uhkana Britannian demokratialle, sitten osana Britannian demokraattista perinnettä Lopuksi suvereniteetin narratiivilla puolustetaan Britannian ja parlamentin suvereniteettia, nojautuen kummankin pitkään historiaan.
Tutkimusta voisi laajentaa tutkimalla näiden historiapoliittisten narratiivien yhteyttä brittiläiseen euroskeptismiin. Olisi myös kiinnostavaa tutkia historiapolitiikan käyttöä esimerkiksi parlamentissa.
...
