Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa opetusinterventio Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin pohjalta sekä tutkia, miten mallin pohjalta toteutettu liikunnan opetusjakso vaikuttaa oppilaiden vastuuntuntoisuuteen ja sosiaaliseen kompetenssiin. Arvioimme lisäksi opetusjakson onnistumista ja jatkosoveltamisen mahdollisuuksia. Tutkimuksen viiden 90 minuutin oppitunnin mittainen opetusinterventio toteutettiin keskisuomalaisella yläkoululla keväällä 2019. Tutkimukseen osallistui seitsemännen luokan tyttöjen liikuntaryhmä, johon kuuluivat 20 oppilasta ja heidän opettajansa.
Tutkielman aineistona käytettiin opetusryhmän liikunnanopettajan haastattelua, oppilaiden täyttämiä alku-, loppu- ja tuntikyselyjä sekä kahden tutkijaopettajan osallistuvaan havainnointiin perustuvia päiväkirjamerkintöjä. Aineisto kerättiin ja analysoitiin vuosien 2019¬–2021¬¬ välillä. Opettajan haastattelu litteroitiin ja sille tehtiin sisällön analyysi. Opetusjaksoa varten tehty jakso
suunnitelma tallennettiin, ja toteutuneet tunnit muokattiin erilliseksi tiedostoksi. Oppilailla teetetystä alkukyselystä tarkasteltiin oppilaiden lähtötietoja sekä oppilaiden arvioimaa vastuuntuntoisuuden tasoa ja sosiaalista kompetenssia. Vastuuntuntoisuuden tason arvioimiseksi kehitettiin vastuuntuntoisuuden mittari, jonka luotettavuutta arvioitiin laskemalla sen sisäinen yhdenmukaisuus. Sosiaalisen kompetenssin arvioinnissa käytettiin MASK-monitahoarvioinnin itsearvioinnin osuutta. Loppukyselyssä mitattiin vastuuntuntoisuuden tason ja sosiaalisen kompetenssin muutosta sekä pyydettiin palautetta opetusjaksosta ja opettajien toiminnasta. Alku- ja loppukyselyiden vastuuntuntoisuuden ja sosiaalisen kompetenssin osa-alueiden tuloksista laskettiin summapistemäärät ja niiden keskiarvot opetusryhmässä. Alku- ja loppukyselyn tuloksia verrattiin keskenään toistomittausten t-testillä. Vastuuntuntoisuuden ja sosiaalisen kompetenssin osa-alueiden summapistemäärien korrelaatioita analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tuntikyselyssä mitattiin oppilaiden arvioimana tuntien ilmapiiriä ja vastuuntuntoisuuden tasoa sekä annettiin avointa sanallista palautetta tunnista. Ilmapiiristä ja vastuuntuntoisuuden tasosta laskettiin tuntikohtaiset keskiarvot, ja niiden muuttumista arvioitiin. Alku- ja loppukyselyn sekä tuntikyselyn vastuuntuntoisuuden tason yhteyttä analysoitiin laskemalla Pearsonin korrelaatiokertoimet. Tutkijaopettajat kirjasivat tuntien jälkeen päiväkirjaan kokemuksiaan opetustunneista sekä arvioivat ryhmän vastuuntuntoisuuden tasoa kullakin tunnilla.
Interventio osoitti, että Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin opetusmenetelmät ja tavoitteet sopivat hyvin yhteen nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa. Oppilaantuntemus on opettamisen kannalta tärkeää, ja luotettavien tulosten saavuttamiseksi tutkimusjakson kesto pitäisi olla pidempi ja otannan koko suurempi. Huolellinen jaksosuunnittelu auttaa pitämään intervention johdonmukaisena. Tuntien rakenteessa tulee kiinnittää huomiota rutiineihin, ryhmäjakoihin ja aktiivisen ajan maksimointiin. Vastuuntuntoisuuden taso nousi ensimmäiseltä tunnilta viimeiselle tunnille, ja oli linjassa tutkijaopettajien arvion kanssa. Alku- ja loppukyselyssä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta oppilaiden vastuuntuntoisuudessa tai sosiaalisessa kompetenssissa. Oppilaiden vastuuntuntoisuus laski alku- ja loppukyselyn välillä mutta korrelaatio ei ollut riittävän suuri (<.60) johtopäätösten tekemiseen. Sosiaalisen kompetenssin taso oli stabiili, ja kolme neljästä osa-alueesta pysyi samana. Palautteen mukaan oppilaat kaipasivat opettajilta enemmän aktiivista aikaa sekä oppilaiden tarpeiden kuuntelemista.
Opetusjakso suunniteltiin Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin pohjalta, ja oppilaiden vastuuntuntoisuuteen pystyttiin vaikuttamaan myönteisesti. Sosiaalisessa kompetenssissa ei tapahtunut merkitsevää muutosta. Voidaan siis päätellä, että intervention suunnittelun perusteet vaikuttavat tuloksiin. Interventio toimii hyvänä mallina vastuuntuntoisuuden opettamisesta. Vaikka tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei havaittu, oppilaiden vastuuntuntoisuuden kasvun kannalta on oleellista saada oppilaat pohtimaan oman toimintansa vaikutusta muihin. Siten pystytään rakentamaan edellytyksiä oppilaiden hyvinvoinnille ja sosiaalisesti kestävälle kehitykselle. Opettajan tulee asettaa oppilaiden toiminnalle rajat, vaikka se aiheuttaisi opettajan ja oppilaiden välille jännitteitä.
Avainsanat: vastuuntuntoisuus, opetusinterventio, Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli, sosiaalinen kompetenssi
...
The purpose of this master’s thesis was to design and implement a physical education teaching intervention based on Don Hellison’s Teaching Personal and Social Responsibility (TPSR) model and investigate how a model-based intervention affects the student’s self-assessed social responsibility and social competence. Success and possibilities for further application were evaluated. The intervention of five 90-minute lessons was conducted at a secondary school in Central Finland in spring of 2019. The examination group consisted of twenty female 7th grade students and their physical education teacher.
The data was gathered and analyzed between springs 2019 and 2021. The physical education teacher of the study group was interview and the student’s filled in questionnaires before, during and after the intervention. The research teachers designed and taught five physical education lessons and wrote research diary after the lessons based on participatory observation. The research teachers r
eflected on their experiences and assessed the level of responsibility the group worked on during each lesson. The periodic intervention design was saved, and the actualized lessons were edited as a separate file. The interview of the teacher was transcribed and analyzed for content. Student information, self-assessed social responsibility and social competence were investigated in the initial survey. A new counter of social responsibility was developed, and the internal consistency of the counter was measured to assess the reliability of it. In order to measure and assess social competence, a MASK multi-faceted assessment was used. The final survey consisted of the same counters and included open feedback from the students to the research teachers. Answers of each counter were combined into sum scores and means were calculated. The results in the sum scores of the initial and the final surveys were compared by a depended sample t-test. The correlation between social responsibility and social competence was analyzed using Pearson correlation coefficient. Perceived atmosphere and level of social responsibility was measured in the lesson survey. The students also gave written feedback about the lessons. Means of the perceived atmosphere and level of social responsibility in each class were calculated and the changes were assessed. The correlations between the scores in social responsibility in the initial, final and lesson survey were analyzed using Pearson correlation coefficient.
The intervention indicated that the learning objectives and teaching methods of the TPSR model and the Finnish national curriculum fit well together. Student knowledge plays an important role in teaching and in order to achieve reliable results the duration of the study period should be longer and the sample size larger. A thorough planning of the lessons helps to keep the study period coherent and logical. When planning a study, one should take routines, group division and maximizing the active time into account. In the lesson-survey the level of social responsibility increased from the first until the last lesson and the result was in line with the teacher assessment. However, the intervention had no statistically significant relationship with the development of the students’ social responsibility or social competence in the initial and final survey. The social responsibility of the students decreased but the correlation was not big enough (<.60) to draw conclusions. Three out of four MASK-counter sub-domains stayed stabil. In written feedback the students wished for more active time and listening from the research teachers.
The intervention was designed based on the TPSR model by Don Hellison and student responsibility was positively influenced. There was no significant change in social competence and therefore it can be concluded that the design criteria of the intervention affect the results. The intervention period design functions well as an example of how to plan and implement TPSR-model-based physical education classes. Although no statistically significant results were found it is still important for the students to consider the impact of their own actions on others in order to increase their social responsibility. In this way we can build conditions for student well-being and socially sustainable development. A teacher must set limits to student behavior even though it may cause tension between the teacher and students.
Key words: social responsibility, teaching intervention, Hellison’s teaching personal and social responsibility model, social competence
...
