Valvovasta vahtikoirasta paremmaksi palveluskoiraksi : sisäisen tarkastajan roolin muutos ja lisäarvo

Abstract

Sisäinen tarkastus on sisäisen tarkastusalan oman määritelmän mukaan riippumatonta ja objektiivista arviointi- ja varmistus- sekä konsultointitoimintaa, joka on luotu tuottamaan lisäarvoa organisaatiolle ja parantamaan sen toimintaa. Sisäisen tarkastajan rooliin on jo pitkään kuulunut konsultointi, mutta alan tutkimuskirjallisuus on painottunut arviointi- ja varmistusrooliin. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia sisäisten tarkastajien toiminnallaan tuottamaa lisäarvoa sekä rooleista erityisesti konsultoinnin tuottamaa lisäarvoa. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Tutkielman aineisto koostui seitsemän kokeneen sisäisen tarkastajan haastatteluaineistoista, joka kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla ja analysoitiin sisällönanalyysia ja teemoittelua hyödyntäen. Tutkielman tulokset pääosin vahvistivat aiempaa kirjallisuutta. Tutkielman tuloksissa havaittiin kuitenkin myös eroja aiempaan. Termin konsultointi välttäminen, termin konsultatiivisuus suosiminen, konsultatiivisuus arviointi- ja varmistusroolissa sekä kritiikki alan ammattistandardeja kohtaan roolien tiukassa eriyttämisessä kahteen nousivat esiin tutkielman tuloksissa eri tavoin kuin aiemmassa kirjallisuudessa. Tulosten perusteella kompetentin, kokonaiskuvan näkevän sekä kehittämishakuisen sisäisen tarkastajan arviointi- ja varmistusroolin koettiin tuottavan lisäarvoa. Lisäksi tulosten perusteella kehittävän, sparraavan, opastavan ja kouluttavan konsultointiroolin koettiin tuottavan lisäarvoa. Tulosten perusteella konsultointirooli ei tuota selkeästi suurempaa lisäarvoa kuin arviointi- ja varmistusrooli, kunhan arviointi- ja varmistusrooli on konsultatiivista, ei taaksepäin katsovaa virheiden ja puutteiden etsimistä. Tulosten mukaan sisäisen tarkastajan rooli tulee muuttumaan liiketoiminnan muutoksen tahdissa entistäkin nopeammin reagoivaksi ja ketterämmäksi. Tulokset antoivat viitteitä sisäisen tarkastuksen erilaisesta kontekstista Suomessa ja tilanteesta organisaatiokohtaisesti, mutta lisätiedon saaminen näistä edellyttää jatkotutkimusta.