Itsensä mittaaminen osana arkea

Abstract

Itsensä mittaamisesta tulee jatkuvasti laajemmin näkyvä ilmiö. Se näkyy jatkuvassa määrin niin yksilön arjessa, eri yhteisöissä kuin osana yhteiskuntaa. Tästä syystä on tärkeätä ymmärtää miksi ja kuinka itsensä mittaamista hyödynnetään arjessa. Tämän pro gradun -tutkielma tarkoituksena on selvittää, kuinka kuluttajat käyttävät itsensä mittaus teknologiaa osana jokapäiväistä elämää. Tutkimuksessa alkuun määritellään mitä on minuus ja sen mittaaminen sekä pyritään purkamaan mitä termillä biohakkerointi tarkoitetaan. Tutkielman empiirisessä osassa haastatellaan kahdeksaa henkeä, joista kukin oli mitannut omaa toimintaansa vähintään kaksi vuotta. Haastatteluista selvisi käytettävän teknologian vaikuttavan mitattaviin parametreihin. Kaikki haastateltavat käyttivät vähintään aktiivisuusmittaria, joten he mittasivat mitä sillä oli mahdollista. Heidän kohdallaan liikunta ja uni olivat kaikista mitatuimpia kohteita. Tutkimus käy vaihe vaiheelta läpi, kuinka tutkittavat ovat kesyttäneet itsensä mittaamisen osaksi omaa arkeaan, samalla kun puretaan mittaamisen taustalla olevia motivaatiota. Kaikki haastatellut tavoittelivat itsensä mittaamalla parempaa yleistä hyvinvointia. Tutkimuksen mielenkiintoisin osuus on itsensä mittaamisen alun havaittavissa eroissa. Osa haastatelluista tarkkaili paljon, omasta mielestään jopa liikaa, omaa toimintaansa mittaamisen aloitettuaan. Kun toiset käyttivät laitetta vain satunnaisesti. Laitteen käyttö tavat olivat kuitenkin hyvin samanlaiset sen sulauduttua osaksi arkea.

Self-tracking becomes a broader, more visible phenomenon in everyday life. It keeps changing the daily life of individuals, communities as well as whole society. For this reason, it is vital to understand why and how its measurement is applied in everyday life. This master’s thesis aims to find out how consumers use self- tracking technology as part of everyday life. The study initially defines what is selfhood and self-tracking as well as attempts to define what is biohacking. The empirical part of the thesis interviews eight people, who each have been measuring their activities at least for two years. The interviews revealed that the available technology affects the measurable parameters. All interviewees had wearable activity meters. This meant that most measured parameters were exercise and sleep. The research goes through step by step how the subjects have domesticated self-tracking into their everyday life, while attempting to understand the motivations behind it. All interviewees were motivated by idea of improving their well-being. The most interesting part of the study is in detecting differences the beginning of their self-tracking journey. Some of the interviewees were checking their measurements constantly, while others did it only occasionally. But once they domesticated self-tracking as part of their daily routines, habits were quite similar with each other’s.