Läntinen demokratia kommunistisessa blokissa : Suomen turvallisuuspoliittinen asema Ison-Britannian näkökulmasta, 1948–1949

Abstract

Suomen toisen maailmansodan jälkeisiä vuosia on tarkasteltu perinteisesti historiankirjoituksessa vaaran vuosien narratiivin kautta menestyksekkäänä selviytymistarinana. Tässä tutkimuksessa pyrin rikkomaan perinteistä näkökulmaa tutkimalla, miltä Suomen asema näytti kylmän sodan kansainvälisessä viitekehyksessä ja länsiblokin näkökulmasta. Selvitän, miten Suomea tarkasteltiin Isossa-Britanniassa vuosien 1948 ja 1949 aikana, jolloin idän ja lännen välinen rautaesirippu sai pysyvän muotonsa Euroopassa. Tutkimuksen alkuperäisaineisto jakautuu kahteen kategoriaan: Ison-Britannian valtionhallinnon sisäisiin tiedustelu- ja diplomaattiasiakirjoihin sekä sanomalehtikirjoitusten muodostamaan julkiseen keskusteluun. Ankkuroituun teoriaan pohjautuvan aineistolähtöisen analyysin tarkoituksena on vertailevalla otteella selvittää, miten Suomen turvallisuuspoliittista asemaa arvioitiin Ison-Britannian valtionhallinnossa ja julkisessa keskustelussa, ja kuinka brittien kuva Suomen asemasta kehittyi vuosien 1948–1949 aikana.

Tutkimuksessa selvisi, että Ison-Britannian valtionhallinnon asiakirjojen ja julkisen keskustelun arviot Suomen asemasta ovat varsin yhteneväisiä tiedusteluasiakirjoja lukuun ottamatta. Vuoden 1948 keväällä Suomen katsottiin vääjäämättä seuraavan Neuvostoliiton suunnitelmaa maailmanlaajuisen kommunismin edistämiseksi ja muuttuvan ennen pitkää kansandemokratiaksi. YYA-neuvotteluiden lopputulos, Suomen sisäpoliittisella kentällä tapahtuneet muutokset sekä äärivasemmiston vaalitappio kesällä 1948 kuitenkin osoittivat arviot Suomen kohtalosta vääriksi. Myöskään Neuvostoliitto ei vastoin brittien odotuksia puuttunut Suomen sisäiseen tilanteeseen. Vuoden 1949 aikana Naton perustaminen ja kommunismin sisäisen uhkan patoaminen Kemin lakkoliikkeessä osoittivat briteille, että Suomesta ei tulisi kansandemokratiaa sisäisellä vallankaappauksella. Neuvostoliitto puolestaan pidättäytyi puuttumasta Suomen asioihin Pohjolan laajemman geopoliittisen tilanteen vuoksi. Suomi jäi brittien näkökulmasta Neuvostoliiton vaikutuspiirissä valtioksi, jolla oli erityinen kaksijakoinen asema: Suomi oli kulttuuriltaan ja hallitusmuodoltaan läntinen demokratia, mutta poliittisesti ja sotilaallisesti Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin sidottu valtio.

Tutkimuksessa selvisi, että Isossa-Britanniassa Suomen nähtiin kytkeytyvän kiinteästi kylmän sodan kansainväliseen politiikkaan. Brittiläisessä näkemyksessä eniten korostui geopolitiikka. Suomen kohtalon katsottiin niin brittihallinnossa kuin julkisessa keskustelussakin riippuvan laajemmasta pohjoismaisesta viitekehyksestä ja ennen kaikkea Ruotsin puolueettomuudesta. Kylmän sodan blokkijaon lujittuminen sekä Suomen sisäpoliittisten olosuhteiden ja Neuvostoliiton suhteiden kehitys vahvistivat Britanniassa käsitystä Suomen erityisasemasta. Vuoden 1949 aikana niin brittiläisessä lehdistössä kuin hallinnossakin alettiin puhua puolueettomasta Suomesta. Neuvostoliiton uhka jäi silti läntisessä ajattelussa alati varjostamaan kylmän sodan aikaisen Suomen itsenäisyyttä.