"Juutalaisten vihaama, arabien syvästi inhoama ja muun maailman kritisoima" : Palestiinan mandaatin viimeiset vuodet 1945-1948 Britannian parlamentin näkökulmasta

Tässä työssä tutkitaan Britannian Palestiinan mandaatin viimeisiä vuosia 1945–1948 Britannian parlamentin näkökulmasta. Työn ensimmäinen tavoite on havainnoida Britannian julkisen keskustelun näkemyksiä Palestiinan kysymyksestä. Parlamentissa esitettiin sekä juutalaisia, että arabeja puoltavia mielipiteitä, mutta Palestiinan tilanteen yhä kärjistyessä keskiöön nousivat alueen brittijoukkojen turvallisuus. Kritiikkiä hallituksen lisäksi sai myöhemmin myös YK sen jälkeen, kun Britannian hallitus siirsi sille Palestiinan tulevaisuuden ratkaisuvastuun ja YK päätti jakaa Palestiinan Arabi- ja Juutalaisvaltioksi. Työn toisena tavoitteena on tarkastella Anglo-amerikkalaisten suhteiden kehittymistä toisen maailmansodan jälkeen Palestiinan kysymyksen osalta. Britannian ja Yhdysvaltojen eriävät mielipiteet aiheuttivat ristiriitoja sodan aikaiseen liittolaisuussuhteeseen ja Palestiinan kysymys sivusi myös suurvaltapolitiikkaa ja alkava kylmän sodan valtataistelua. Tutkimus tarkastelee, miten parlamentin edustajat suhtautuivat Yhdysvaltojen ajamaan Palestiinan politiikkaan ja millaisina Anglo-amerikkalaiset suhteet näyttäytyivät edustajien mielipiteissä. Vaikka moni edustaja piti suhteiden ylläpitämistä tärkeänä, herättivät Yhdysvaltojen Britanniaa ohjailevat Palestiina-lausunnot myös voimakasta kritiikkiä parlamentissa. Työn aineistona on käytetty Britannian parlamentin ala- ja ylähuoneen debattipöytäkirjoja, joiden tukena on hyödynnetty myös The Manchester Guardianin artikkeleita. Käsiteltävän kolmen vuoden aikana Britannian sisäisessä, puoluepoliittisessa tarkastelussa Labour-hallitusta vastaan esitetty kritiikki nousi voimakkaimmin juuri oman puolueen riveistä. Puolueen johdon vaaleja edeltäneet lupaukset sionistimyönteisestä politiikasta vaihtuivat hallitusvastuun myötä hyvin maltilliseksi Palestiinan politiikaksi, mikä närkästytti monia alahuoneen edustajia. Toisaalta hallituksen maltillinen politiikka johti myös siihen, että konservatiivit saivat aihetta kritisoida hallituksen toimettomuutta varsinkin, kun hallituksen lopulta tekemä ratkaisu siirtää Palestiinan tilanteen ratkaisuvastuu YK:lle oli alunperin oppositiojohtaja Winston Churchillin esittämä.