Kuolemansurun käsittely ratkaisukeskeisessä kuvataideterapiassa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa selvitetään ratkaisukeskeisten kuvataideterapeuttien näkemyksiä työskentelystä läheisensä menettäneiden asiakkaiden kanssa. Tutkielma on laadullinen, ja siinä on haastateltu neljää ratkaisukeskeistä kuvataideterapeuttia. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten ratkaisukeskeisessä kuvataideterapiassa kuvan avulla käsitellään kuolemansurua. Työ pyrkii ymmärtämään syvemmin ratkaisukeskeisen kuvataideterapian mahdollisuuksia. Tutkielman aineistona ovat ratkaisukeskeisten kuvataideterapeuttien teemahaastattelut, jotka on toteutettu sähköpostitse. Pro gradu -tutkielman aineiston analyysimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkielmassa käy ilmi, kuinka kuva on voimallinen keino surun käsittelyssä. Kuvat kykenevät nostamaan tunteita sanoja voimakkaammin esille. Kuvien avulla voi sisimmästä nousta asioita, jotka muuten jäisivät käsittelemättä. Luovuuden avulla vaikeiden asioiden käsittelyä on usein myös helpompi sietää. Tuloksista käy ilmi, kuinka kuvataideterapia ja ratkaisukeskeisyys yhdessä toimivat surun käsittelyssä. Yhdeksi tärkeäksi asiaksi nousi kiireettömyys. Suru tarvitsee aikaa, ja surija pitää kohdata yksilöllisesti. Ratkaisukeskeisyys on vahvasti tulevaisuus- ja tavoitesuuntautunut terapiamuoto, mutta kuoleman ohi tavoitteisiin ei tule kiirehtiä. Kuitenkin surunkin keskellä on tärkeää saada toivon näkökulma. Terapeutin on tärkeää olla viisas ja hienotunteinen edetessään asiakkaan kanssa, jotta myös ratkaisukeskeiset menetelmät tukisivat ja auttaisivat surijan prosessia eteenpäin. Aina ratkaisukeskeiselle terapialle tyypillisille ratkaisukeskeisille kysymyksillekään ei ole tilaa, mutta toivo kulkee ilman sanojakin mukana.