Mannerlaatta analogisen ja digitaalisen välissä

Abstract

Artikkeli käsittelee Mika Taanilan ja Harry Salmenniemen kokeellista elokuvaa Mannerlaatta (2016), joka on tehty ilman kameraa. Mannerlaatassa vuorottelevat Taanilan kuvat ja Salmenniemen tekstit, ja se on valmistettu käyttäen sekä analogista filmiä että digitaalista teknologiaa. Pohdin erityisesti sen mediaalisia ominaispiirteitä tässä analogisen ja digitaalisen sekä kirjallisen ja elokuvallisen risteyskohdassa. Analyysi tarkentaa paitsi katsomiskokemukseen myös elokuvan valmistusprosessiin, ja siinä hyödynnetään media-arkeologiaa, jonka avulla analysoidaan, miten teknologiat eri ajoilta elävät teoksessa rinnakkain. Käsittelen ohessa myös korealais-amerikkalaisen Young-Hae Chang Heavy Industries -taiteilijaparin tekstuaalisia elokuvia, jotka on samoin toteutettu ilman kameraa. Vertailu tarkentaa Mannerlaatan asemaa digitaalisessa kulttuurissa.