”Three strikes against you” : ”rodun”, sukupuolen ja seksuaalisuuden representaatio elokuvassa Paris is Burning

Abstract

Tämä tutkimus on intersektionaalisella otteella tuotettu queer-feministinen representaatio-analyysi, jossa elokuvaa lähestytään valtakamppailun ja politiikan alueena. Tutkimus lähtee kiinnostuksesta siihen, miten representaatiot rakentavat todellisuutta sekä miten ne osallistuvat luonnollistamaan ja oikeuttamaan sosiaalisesti rakennettujen normien, kategorioiden, jakojen ja hierarkioiden olemassaoloja. Tutkimus osallistuu keskusteluun, kuinka represen-taatiot osana hallinnan ja vaikuttamisen strategioita, rakentavat ja ohjaavat käsityksiämme normaalista ja epänormaalista, oikeasta ja väärästä sekä ideaalista ja epätoivotusta. Tutkimuksen aineistoelokuvana toimii vuonna 1990 julkaistu ja queer-klassikoksi muodostunut dokumenttielokuva Paris is Burning. Paris is Burning dokumentoi afro- ja latinalais-amerikkalaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämää 1980-luvun loppupuolen Yhdysvalloissa, New Yorkin Harlemin ballroom-kulttuurin ympärillä. Tutkimuksessa analysoidaan elokuvan tuottamaa representaatiota ei-valkoisista homomiehistä ja transnaista sekä valkoisesta amerikkalaisesta yhteiskunnasta poliittisena tekona. Tarkoituksena on selvittää, miten ”rotua”, sukupuolta, seksuaalisuutta sekä näiden intersektioita on tuotettu. Lisäksi pohditaan miten Paris is Burningin tuottamat representaatiot resonoivat patriarkaalisten valtarakenteiden paineessa sekä miten ne sijoittuvat suhteessa amerikkalaisen median perinteeseen tuottaa todellisuutta. Lähestymällä millaista representaatiota Paris is Burning tuottaa, voidaan tutkia, miten representaatioita käytetään rakentamaan, horjuttamaan ja ylläpitämään valtasuhteita sekä käsityksiä normaalista, luonnollisesta, epätoivotusta ja ideaalista. Tutkimuksessa totean, että julkaisuaikaansa nähden Paris is Burning on progressiivinen elokuva, jossa haastetaan valkoista patriarkaalista status quota kyseenalaistamalla ”rotuun”, luokkaan, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen kytket vakiintuneet merkityksenannot. Tämä tehdään tuomalla esiin normaaleina ja luonnollisina pidettyjen hierarkioiden ja kategorioiden olevan todellisuudessa sosiaalisia konstruktiota. Nämä hierarkiat ja kategoriat ovat syvällä amerikkalaisen yhteiskunnan rakenteissa ja niitä ylläpidetään performatiivisesti normein ja vakiintunein käytännöin, mutta myös väkivalloin. Elokuvaan kytkeytyy kuitenkin ongelmallisia elementtejä, jotka myös osaltaan jatkavat sortosuhteiden ylläpitoa. Tästä voidaan päätellä, että Paris is Burning on kompleksinen ja monitasoinen teos, joka samaan aikaan horjuttaa status quota sekä jatkaa sitä.