Loppuuko urheiluseuraharrastus loukkaantumiseen? : urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syyt nuorilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten urheiluseuraharrastuksen lopettamisen taustalla vaikuttavia syitä tytöillä ja pojilla sekä erilaisten harrastusorientaation omaavilla nuorilla. Lisäksi tarkasteltiin urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syistä tarkemmin loukkaantumisia ja niiden yhteyttä urheiluseuraharrastuksen lopettamiseen. Käytetty aineisto on osa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2020 (LIITU) – tutkimuksen aineistoja, jotka kerättiin 2020 keväällä. Tutkimukseen osallistuneet olivat toisen asteen opiskelijoita (n=3718). Tutkimuksessa käytettiin LIITU-tutkimuksen omaa mittaria urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syistä, joka perustuu osaltaan QRA-mittariin (The Questionnaire of Reasons for Attrition). Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Khiin neliötestiä, riippumattomien otosten t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä, Pearsonin korrelaatiokertoimia, eksploratiivista faktorianalyysiä ja Cronbachin alfa -testiä. Urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syistä yleisimmin mainittiin kyllästyminen lajiin sekä muu tekeminen. Tytöillä muu tekeminen oli merkittävin urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syy ja vastaavasti pojilla kyllästyminen lajiin. Kilpailu-, harrastus- ja kokeilumielessä liikkuneilla nuorilla kaikkilla kolmen yleisimmin mainitun syyn joukossa olivat kyllästyminen lajiin sekä muu tekeminen. Kilpailumielessä liikkuneilla nuorilla korostui näiden lisäksi sairaudet tai loukkaantumiset, harrastusmielessä liikkuneilla ryhmän tai joukkueen toiminnan loppuminen ja kokeilumielessä liikkuneilla kilpailun korostuminen. Sairaus tai loukkaantuminen oli vaikuttanut lähes kolmannekselle nuorista vähintään jonkin verran urheiluseuraharrastuksen lopettamiseen. Yleisempi syy se oli tytöille kuin pojille sekä kilpailumielessä liikkuneille kuin harrastus- tai kokeilumielessä liikkuneille nuorille. Kilpailumielessä liikkuneista nuorista joka toinen ilmoitti sairauden tai loukkaantumisen vaikuttaneen päätökseen jättäytyä pois urheiluseuraharrastuksesta ainakin jonkin verran. Tutkielman tuottamaa tietoa suomalaisten nuorten urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syistä voidaan hyödyntää esimerkiksi urheiluseuroissa suunniteltaessa keinoja nuorten urheilun tukemiseen eri harrastustasoilla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää loukkaantumisen kokeneiden nuorten urheiluvammojen kuntoutukseen ja siihen, miten mahdollistetaan paluu harrastuksen pariin. Avainsanat: Urheiluseuraharrastus, loukkaantuminen, nuoret, drop out, harrastusorientaatio korostuminen. Sairaus tai loukkaantuminen oli vaikuttanut lähes kolmannekselle nuorista vähintään jonkin verran urheiluseuraharrastuksen lopettamiseen. Yleisempi syy se oli tytöille kuin pojille sekä kilpailumielessä liikkuneille kuin harrastus- tai kokeilumielessä liikkuneille nuorille. Kilpailumielessä liikkuneista nuorista joka toinen ilmoitti sairauden tai loukkaantumisen vaikuttaneen päätökseen jättäytyä pois urheiluseuraharrastuksesta ainakin jonkin verran.

Tutkielman tuottamaa tietoa suomalaisten nuorten urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syistä voidaan hyödyntää esimerkiksi urheiluseuroissa suunniteltaessa keinoja nuorten urheilun tukemiseen eri harrastustasoilla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää loukkaantumisen kokeneiden nuorten urheiluvammojen kuntoutukseen ja siihen, miten mahdollistetaan paluu harrastuksen pariin.

The aim of the study was to investigate the reasons for adolescents of both sexes and different hobby orientations dropping out of organized sports. Its purpose was also to examine injuries as a reason for dropping out of organized sports. The data of this study consists of the “Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2020” (LIITU) research (n = 3718). Respondents to the questionnaire were students in upper secondary education programs. I used the LIITU study’s measure of the reasons for dropping out of organized sports, which is in part based on the Questionnaire of Reasons for Attrition (QRA) measure. The data was analyzed using statistical methods that included crosstabs, chi-square, an independent samples t-test, a one-way analysis of variance, Pearson’s correlation analysis, exploratory factor analysis, and Cronbach’s alpha. “Getting tired of sports” and “I had other things to do” were the most frequently mentioned reasons for dropping out of organized sports. The most significant reasons for dropping out of sports were “I had other things to do” for girls and “getting tired of sports” for boys. In comparison to hobby orientation groups, “I had other things to do” and “getting tired of sports” were among the top three reasons for dropping out of sports for all three groups. In addition to these “illness/injury” were emphasized among adolescents who played sports at a high level, “group/team cessation” among adolescents who played sports at an average level and “I don´t like to compete” among adolescents who played sports at a low level. Illness/injury influenced a third of young people’s decisions to quit organized sports to at least some extent or very much. Illness/injury was a more common reason for girls than boys to drop out of sports. It was also a more common reason for dropping out among adolescents who played sports at a high level than it was for those who either played sports at an average level or at a low level. In fact, every second youth who played sports at a high level reported that illness/injury had influenced the decision to quit organized sports. The information presented by this study on the reasons for dropping out of organized sports of Finnish adolescents can be utilized, for example, in sports clubs when planning ways to support young people´s sports at different hobby levels. Particular attention should be paid to the rehabilitation of injured adolescents with sport injuries and how to enable a return to the hobby.