Lapsen kokemukset ja toimijuus eron jälkeisessä vainossa : sosiaalityöntekijä lapsen osallisuuden mahdollistajana

Abstract

Käsittelen tässä kandidaatintutkielmassa eron jälkeistä vainoa lapsen osallisuuden näkökulmasta. Määrittelen eron jälkeisen vainon lähisuhdeväkivallan, vieraannuttamisen ja lapselle koituvien haittojen kautta. Keskityn tutkielmassani tarkastelemaan eron jälkeisen vainon muotoja sekä toimijuuksia lapsen jokapäiväisessä elämässä. Tarkastelen näitä piirteitä ja niiden mahdollisia yhtäläisyyksiä lapsen osallisuuden kanssa. Tutkielman tehtävänä on selvittää sosiaalityöntekijän roolia eron jälkeisen vainon tilanteissa ja lapsen osallisuuden mahdollistamisen näkökulmasta. Sosiaalityöntekijällä on työskennellessä perheen ja lapsen kanssa mahdollisuus rajoittaa, mutta myös huomioida ja mahdollistaa lapsen osallisuutta. Yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevat käsitykset lapsesta ja lapsuudesta voivat vaikuttaa sosiaalityöntekijän mahdollisuuksiin huomioida työssään lapsen osallisuutta. Sosiaalityöntekijä joutuukin tasapainottelemaan työssään lapsuutta määrittävien näkemysten kanssa, mutta samaan aikaan tulee pyrkiä mahdollistamaan ja antamaan tilaa lapselle osallistua häntä koskeviin asioihin. Tutkielma perustuu kirjallisuuteen ja olen käyttänyt niin suomalaista kuin kansainvälistäkin aineistoa. Eron jälkeistä vainoa on tarkasteltu aiemmassa kirjallisuudessa pitkälti naisten näkökulmasta, mutta Suomessa eron jälkeistä vainoa on tutkittu lisäksi lapsen kokemuksien näkökulmasta. Hyödynnän tutkielmassani myös lapsuudentutkimusta, jossa korostetaan lapsen näkemistä aktiivisena ja omaan elämään vaikuttavana toimijana sekä tarkastellaan aikuisten valtaa määritellä lapsen osallisuutta ja sen määrää esimerkiksi avunpiirissä. Etsin tutkielmassani perusteluja lapsen osallisuuden huomioimiselle sosiaalityössä ja eron jälkeisessä vainossa.