Edeltävän vuoden aikana tapahtuneen kaatumisen yhteys kävelykepin käyttöön yli 65-vuotiailla

Abstract

Kävelykepin käytön ja kaatumisten välistä yhteyttä on tutkittu vähän ja niiden yhteys on epäselvä. Alustavaa tieteellistä näyttöä on olemassa kävelykepin liikkumista tasapainottavasta ja kaatumiselta suojaavasta vaikutuksesta, mutta toisaalta myös sen tasapainoa häiritsevästä ja kaatumisia lisäävästä vaikutuksesta. Kävelykepin käyttäjät ovat myös olleet huolestuneempia kaatumisesta kuin ne, jotka eivät käytä kävelykeppiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko edeltävän vuoden aikana tapahtuneella kaatumisella yhteyttä kävelykepin käyttöön yli 65-vuotiailla. Lisäksi selvitettiin, mitkä muut tekijät selittivät kävelykepin käyttöä.

Tämän pro gradu -tutkielman aineisto on osa Terveysneuvonta iäkkäiden henkilöiden fyysisen aktiivisuuden ja elinpiirin laajuuden edistämisessä ja kaatumisten ehkäisyssä (COSMOS, ISRCTN65406039) -tutkimusta. Tutkielmassa käytettiin COSMOS-tutkimuksen alkumittauksissa kertynyttä poikkileikkausaineistoa (n=345). Päävastemuuttujana tutkimuksessa oli kävelykepin käyttö. Selittävinä tekijöinä olivat kaatuminen, fyysinen aktiivisuus, toimintakyky, kaatumisen pelko, näkökyky ja 2km:n kävely. Tilastollisia eroja kävelykepin käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä vertailtiin ristiintaulukoinnilla, χ²-testillä ja Kruskall Wallis -testillä. Edeltävän vuoden aikana tapahtuneen kaatumisen ja muiden tekijöiden yhteyttä kävelykepin käyttöön tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä.

Tulosten mukaan edeltävän vuoden aikana tapahtuneella kaatumisella (vakioituna iällä, sukupuolella ja asumismuodolla) ei ollut yhteyttä kävelykepin käyttöön (OR 1.53; 95%CI 0.72-3.25). Sen sijaan kävelykepin käyttöön oli yhteydessä se, ettei pystynyt arvionsa mukaan kävelemään 2 kilometriä (OR 12.79; 95%CI 4.27-38.30), pelkäsi kaatumista (OR 2.40; 95%CI 1.07-5.37) ja näkökyky rajoitti liikkumista (OR 2.36; 95%CI 1.05-5.29).

Kävelykepin käyttö oli selvästi todennäköisempää liikkumiskyvyn rajoitteita raportoivien joukossa ja jonkin verran todennäköisempää kaatumista pelkäävien ja näkökyvyn rajoitteita kokevien joukossa kuin niiden yli 65-vuotiaiden ryhmässä, joilla ei ollut koettua liikkumiskyvyn rajoitetta, kaatumisen pelkoa tai näkökyvyn haittaa. On mahdollista, että kävelykepin käyttö onkin osoitus kaatumisen riskitekijöiden olemassaolosta, eikä kaatumishistoriasta. Siksi on pohdittava tämän kaatumiselle alttiin ryhmän yksilöllisten kaatumisen riskitekijöiden tarkemman arvioinnin tarvetta ja kaatumisen ehkäisyn hyödyllisyyttä esimerkiksi liikkumiskykyä harjoittamalla.

The association between the use of walking stick and falls has been little studied and their association is unclear. There is preliminary scientific evidence that a walking stick can improve balance. In contrast, it may also weaken balance and thus contribute to falling. Walking stick users have also been more worried about falling than non-users. The purpose of this study was to determine whether the fall in the past year was related to the use of the walking stick in people over 65 years of age. In addition, other factors that explained the use of the walking stick were investigated.

The data of this Master thesis is part of a research called Physical Activity, Life-Space Mobility and Falls Prevention in Old Age (COSMOS, ISRCTN65406039). The cross-sectional data (n=345) was collected from initial interviews collected by a nurse. In this Master thesis’ research dependent variable was use of walking stick and independent variables were fall, physical activity, performance, fear of falling, vision and 2 kilometers walk. Statistical differences between walking stick users and non-users were compared by cross-tabulation, χ² test, and Kruskall Wallis’ test. Associations between fall of previous year and other factors in use of walking stick were examined by logistic regression analysis.

According to the results, the fall in the past year (adjusted by age, sex, and form of living) had no association with walking stick use (OR 1.53; 95% CI 0.72-3.25). Instead, the use of walking stick was associated with an inability to walk 2 kilometers (OR 12.79; 95% CI 4.27-38.30), fear of falling (OR 2.40; 95% CI 1.07-5.37), and limited vision (OR 2.36; 95% CI 1.05-5.29).

The use of walking stick was significantly more likely to be reported by those with mobility disabilities and somewhat more likely by those with fear of falling or visual impairments compared with those over 65 years of age who had no perceived disability, fear of falling, or visual impairment. It is possible that the use of walking stick is an indication of the existence of risk factors for falling but not of the actual falling history. Therefore, it is necessary to consider the need for a more accurate assessment of the individual’s risk factors and the usefulness of exercises that can prevent falls.