Lihavuuden dualismi : terveyden ja ulkonäön kehykset uutismedian lihavuuspuheessa 2010-luvulla

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka uutismediat rakentavat lihavuuspuhetta 2010-luvulla. Tutkielmassa kuvataan, miten lihavuudesta puhutaan uutisartikkeleissa terveyden sekä ulkonäön kautta. Lisäksi nostetaan esille, miten nämä kaksi näkökulmaa suhteutuvat toisiinsa, eli millaisia ristiriitoja ja yhtäläisyyksiä niiden välillä on. Tutkielman aineistona on Helsingin Sanomien ja Ylen vuosina 2017 ja 2019 verkossa julkaisemat uutisartikkelit, joissa pääaiheena käsitellään lihavuutta (n=117). Lähestyn aineistoa sosiaalisen konstruktionismin kautta, minkä myötä tutkimuksen keskiöön otetaan puhe ja sen luomat merkitykset. Analyysimenetelmänä käytetään kehysanalyysin ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin yhdistelmää. Analyysissa aineistosta erotellaan terveyskehykselle kuusi pääluokkaa, jotka ovat yleinen terveydellinen haitallisuus, lihavuuteen puuttuminen ja laihduttaminen, yksilötason muuttujat, rakennetason muuttujat, lasten ja vanhempien lihavuus sekä elintavat. Ulkonäölle pääluokkia erotellaan neljä, jotka ovat ulkonäkönormit rakenteena, kehopositiivisuus ja ulkonäkönormien laajentaminen, ulkonäön vaikutus ympäristötasolla ja ulkonäön vaikutus yksilötasolla. Kehysten välinen suhde tulee näkyväksi näiden luokkien sisällä, mutta merkittävimmäksi tekijäksi muotoutuu terveyskehyksen vaikutus ruumisnormeihin sekä kehysten näkemykset lihavuuteen puuttumisesta ja painonpudottamisesta. Suhteen kautta löytyy myös kehyksille yhteinen tavoite, joka on hyvinvoinnin tukeminen. Tulevaisuuden lihavuuspuheen kehittämisen kannalta terveyskehyksessä lähtökohtia tulisi pohtia uusiksi, sillä nykyisessä lähtökohdassa yksilö asetetaan ristiriitaiseen asemaan, samalla kun lihavuutta käytetään synonyymina epäterveellisille elintavoille. Ulkonäkökehyksessä puolestaan lihavuuden ja ulkonäkönormien käsittelyä tulisi syventää seurauksien ulkopuolelle, syiden tarkastelun ja yksilön ulkopuolella olevien ratkaisuiden kautta. Kehysten suhteen perusteella lihavuuteen puuttumista tulisi myös pohtia uudelleen, sillä terveyskehyksessä sitä perustellaan terveyden edistämisen kautta, kun taas ulkonäkökehyksessä sitä vastustetaan samalla argumentilla. Näiden kahden kehyksen pohjalta lihavuuspuhe näyttäytyy suhteellisen mustavalkoisena, eli lihavuuspuheessa olisi tilaa uusille näkökulmille. Hyvän pohjan tällaiselle näkökulmalle voisi antaa näiden kahden kehyksen suhteeseen pohjautuva näkökulma, joka ottaisi huomioon lihavuuden terveydellisen puolen mutta samalla tukisi yhdenvertaisuutta ja ruumisnormien laajentamista.