Salatieteellinen painonhallinta : elintarviketeollisuuden levittämät harhat julkisessa lihavuuden torjuntakeskustelussa

Abstract

Tarkastelen Pro gradu –työssäni Euroopan komission ja 13 unionin jäsenmaan käymää terveyden edistämiskeskustelua. Keskustelu käydään aikana, jolloin sekä elintasosairaudet että lihavuus ovat lisääntyneet merkittävästi. Elintarviketeollisuudella on merkittävä rooli väestön terveydentilan taustavaikuttajana ja lisäksi se osallistuu aktiivisesti oman liiketoimintansa reunaehtoihin liittyvään yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun. Tarkoituksenani on nyt selvittää, minkälaisia haittoja julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö sisältää terveyden edistämisen kannalta. Näin pyrin omalta osaltani selittämään elintasosairauksien huomattavaa lisääntymistä ja yhteiskuntapolitiikan samanaikaista kyvyttömyyttä kohottaa kansanterveyttä.

Analyysi tapahtuu erittelemällä Euroopan komission vuonna 2005 julkaisemaa vihreää kirjaa ”Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä” ja siihen saapuneita unionin jäsenmaiden terveysministeriöiden vastauslausuntoja. Analyysi suoritettiin deduktiivisella tyypittelyllä, jonka avulla aineistosta muodostettiin 16 tyypillisintä toimenpide-ehdotusta terveyden edistämiseksi Euroopan unionialueella.

Terveyden yhteiskunnallinen edistäminen muuttui jäsenmaiden käsittelyssä pääasiassa lihavuuden torjunnaksi. Sekä komissio että jäsenmaat toistivat elintarviketeollisuuden korostamaa viestiä terveysvalistuksen, pelkkien liikuntamahdollisuuksien sekä kevyt- ja terveystuotteiden lisäämisen tarpeesta sivuuttaen täysin epäterveellisten tuotteiden tarjonnan lihavuuden lisääntymisen taustalla ja pitkälle käsiteltyjen valmisruokien vaikutuksen elintasosairauksien lisääntymisen taustalla. Samalla aineistossa esitettiin elintarviketeollisuus luotettavana ja aktiivisena yhteistyökumppanina, jonka kanssa yhteistyötä tulisi suosia jatkossakin yritysten toiminnan säätelyn sijaan.

Lihavuuden nostaminen ensisijaiseksi syyksi elintasosairauksien taustalla ajaa sekä yksilön että julkisen sektorin toimenpiteisiin, jotka ovat tehottomia tai saattavat jopa lisätä elintasosairauksia. Samoin laaja-alainen yhteistyö elintarviketeollisuuden kanssa on tähän mennessä palvellut ainoastaan yritysten markkinaintressiä kansanterveyden kustannuksella.