Yksinäisyys ja etätyö

Abstract

Tutkielmassani selvitän, millaisia etätyöntekijöiden yksinäisyyskokemuksia mediassa tuotiin ilmi koronavuonna 2020. Etätyönteko lisääntyi räjähdysmäisesti koronapandemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi, ja osa työntekijöistä on kokenut yksinäisyyttä. Korona-aika on muutenkin altistanut ihmisiä yksin olemiseen ja yksinäisyyteen sosiaalisen eristäytymisen vuoksi. Toisaalta osa työntekijöistä on taas kokenut kotona työskentelyn rauhoittavaksi. Tutkimustehtävänäni onkin selvittää, millainen suhde etätyöllä ja yksinäisyydellä aineistossa on, sekä millaisia yksinäisyyskokemuksia etätyö on voinut tuottaa. Tavoitteenani on myös muodostaa etätyöntekijöiden yksinäisyydestä käytettyjä puhetapoja, eli diskursseja. Aineistoni koostuu seitsemästä Ylen ja seitsemästä Helsingin Sanomien artikkeleista. Kaikki artikkelit käsittelevät sekä yksinäisyyttä, etätyötä että sijoittuvat ajallisesti vuoteen 2020. Paneudun tutkimuskysymyksiini diskurssianalyysin keinoin. Käytän diskurssianalyysia systemaattisesti kolmivaiheisena päästen tekstuaalisesta vaiheesta syvempään kriittiseen analyysiin. Analyysin tuloksena muodostin aineistosta kahdeksan diskurssia: Etätyö ja yksinäisyys, Yksinäisyys ja fyysiset seuraukset, Yksinäisyys ja psyykkiset seuraukset, Yksinäisyys korona-arjessa, Yksinäisyys subjektiivisena kokemuksena, Korona-aika ja sosiaalisuuden haasteet, Yksin asuminen, yksin oleminen ja yksinäisyys sekä Sympatia yksinäisiä kohtaan. Näissä diskursseissa yksinäisyys näyttäytyy niin subjektiivisena, objektiivisena, ikävänä kuin auttamista vaativana ilmiönä etätyöntekijöiden elämässä. Tärkein johtopäätös tuloksista oli se, että etätyön nähtiin todella aiheuttaneen yksinäisyyden kokemuksia. Huomattavaa oli myös, kuinka kaksijakoisia ja mustavalkoisia puhetavat olivat siinä, mikä nähtiin hyväksi ja mikä pahaksi.