Hyväksymis- ja omistautumisterapiapohjaisen ryhmäintervention tuottamat merkityssisällöt omaishoitajien kokemana

Abstract

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää hyväksymis- ja omistautumisterapiapohjaisen ryhmäintervention tuottamia merkityssisältöjä omaishoitajien kokemana. Teoreettisen viitekehyksen tutkimuksellemme muodosti omaishoitajuus, psykologinen joustavuus sekä hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT, engl. Acceptance and Commitment Therapy, ACT). Omaishoitaja voi kokea omaishoitajuuden kuormittavana, mikä saattaa vaikuttaa omaishoitajan henkiseen hyvinvointiin, talouteen ja sosiaaliseen toimintaan. HOT:n tarkoituksena on lisätä ihmisen psykologista joustavuutta erilaisissa elämäntilanteissa kuuden psykologisen joustavuuden osa-alueen ja HOT:n periaatteen kautta: hyväksyntä, mielen kontrollinen heikentäminen, tietoinen läsnäolo, minä havainnoijana, arvot ja arvojen mukainen toiminta. Nämä prosessit ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja menevät osittain päällekkäin.

Tämän tutkimuksen empiirisen osion muodosti laadullinen tutkimus. Keräsimme tutkimusaineiston Verkosta voimaa ja vertaistukea -hankkeen viimeisistä vertaistukiryhmätapaamisista. Tutkimusaineistomme koostui viidestä omaishoitajien vertaistukiryhmätapaamisesta ja yhteensä 27 osallistujasta (n = 27). Hankkeen sisältämien vertaistukiryhmien kokoontumisten välillä omaishoitajilla oli mahdollisuus hyödyntää OMApolku-verkko-ohjelmaa, joka muodosti sisällöltään samankaltaisen 6-etappisen kokonaisuuden kuin vertaisryhmätoiminta. Sekä OMApolku- että vertaisryhmätoiminta rakentuivat sekä hyväksymis- ja omistautumisterapian ydinprosessien että psykologisen joustavuuden osa-alueiden ympärille. Analysoimme aineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla hermeneuttista lähestymistapaa noudatellen. Aineiston analyysissä keskityimme omaishoitajien vertaistukiryhmässä tuottamiin kokemuksiin, joista muodostui analyysimme laajemmat merkityssisällöt.

Tutkimuksemme tuloksiksi muodostui seitsemän eri merkityssisältöä; koettuun psykologiseen joustavuuteen liittyvän neljän merkityssisällön (arvot, arvojen mukainen toiminta, tietoisuustaidot, hyväksyntä) lisäksi esiin nousi kolme muuta laajaa merkityssisältöä; koettu vertaistuki, kokemukset OMApolku-verkko-ohjelmasta ja kokemukset COVID19-pandemiasta. Omaishoitajat kokivat tärkeäksi muun muassa sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen ja oman ajan ottamisen. Tulokset voivat vahvistaa ja täydentää olemassa olevaa tietoa omaishoitajien eri tukimuodoista ja niiden tarpeesta. Tutkimuksemme tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää omaishoitajien eri tukimuotojen suunnittelussa ja kehittämisessä sekä fyysisesti että etäyhteyksin järjestettävissä palveluissa. Jatkotutkimusta tarvitaan omaishoitajien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tulevaisuudessa on syytä selvittää, voidaanko olemassa olevien tukimuotojen rinnalle mahdollisesti tarvita lisää psyykkistä hyvinvointia edistäviä tukimuotoja.