Tuoko lapsi leivän tullessaan? : näkökulmia lapsiköyhyyteen yksinhuoltajaäitien perheissä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin lapsiköyhyyden kokemusta yksinhuoltajaäitien perheissä sekä etsin köyhyyteen johtaneita syitä ja riskitekijöitä. Tutkielman aineisto koostuu 19:stä vuosina 2006-2020 julkaistusta artikkelista ja tutkimuksesta, jotka käsittelevät köyhyyttä Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Aineistosta löysin teemoittelun avulla kuusi köyhyyttä aiheuttavaa tai sitä ylläpitävää tekijää sekä neljä köyhyyden kokemukseen liittyvää ilmiötä. Köyhyyttä aiheuttavat ja ylläpitävät tekijät liittyivät koulutustasoon, työmarkkinoille osallistumiseen, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, perherakenteeseen, köyhyyden ylisukupolviseen periytymiseen sekä yhteiskunnallisiin perhepoliittisiin ratkaisuihin. Seitsemänneksi teemaksi valitsin lasten omat käsitykset köyhyyden syistä. Köyhyyden kokemusta kuvaavat ilmiöt liittyivät hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin, jokapäiväisestä elämästä suoriutumiseen sekä köyhyyden herättämiin tunteisiin.

Keskeisiä köyhyydelle altistavia riskitekijöitä ovat matala koulutustaso sekä työllisyystekijät. Alhainen koulutus johtaa usein pienipalkkaisuuteen ja epätyypillisiin työsuhteisiin, jolloin tulotaso ei riitä nostamaan perhettä köyhyysrajan yläpuolelle. Työelämän muutosten myötä sellaiset työpaikat, joihin riittää matala koulutustaso, ovat myös vähentyneet, mikä voi johtaa työttömyyteen. Köyhyyden ylisukupolvinen periytyminen on lasten kannalta suuri riskitekijä. Erityisen haitallista lasten tulevaisuudelle on vanhemman pitkäaikainen toimeentulotukiasiakkuus. Aineistoni mukaan kaikkia näitä riskitekijöitä esiintyy yksinhuoltajaäitien perheissä muita useammin.

Köyhyys kokemuksena läpäisee kaikki elämänalueet. Köyhyyden aiheuttama stressi ja häpeä heijastuvat sekä perheen sisäisiin että lapsen muihin sosiaalisiin suhteisiin. Erilaiset kulutusresurssit synnyttävät eriarvoisuutta, määrittävät lapsen asemaa vertaissuhteissa sekä aiheuttavat pelkoa leimaantumisesta ja ulos sulkemisesta. Lapsiperheissä koetun köyhyyden tutkiminen on tärkeää, jotta voitaisiin ajoissa puuttua riskitekijöihin, välttää vaurioittavia köyhyyden kokemuksia sekä ehkäistä köyhyyden ylisukupolvistumista.