"Kyllähän mun pitää niille soittaa, kun mä olen iltavuorossa, että nyt syökää ruokaa" : vanhemmuus, arki ja hyvinvointi vuorotyötä tekevien yksinhuoltajaäitien kokemana

Abstract

Tänä päivänä yhä useampaa suomalaista lapsiperhettä koskettavat vanhempien epäsäännölliset työajat 24 tuntia vuorokaudessa auki olevan yhteiskunnan vuoksi. Erityisiä haasteita epäsäännölliset työajat ja arjen rytmit aiheuttavat perheille, joissa on vain yksi vanhempi huolehtimassa arjesta ja lapsista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla yksinhuoltajaäitien kokemuksia ja tunteita vanhemmuudesta eron jälkeen. Tutkimuksen avulla halutaan selvittää, millaista on vuorotyön ja perheen yhteensovittaminen yksinhuoltajavanhemman näkökulmasta. Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ovat lisäksi yksinhuoltajavanhemman kokemukset omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta epäsäännöllisessä arjessa sekä vuorohoidon ja epäsäännöllisen arjen rytmin vaikutus lapsen hyvinvointiin vanhemman näkökulmasta.

Tutkimusaihetta lähestytään kvalitatiivisen tutkimusotteen avulla. Tutkimusaineisto koostuu 11 vuorotyötä tekevän yksinhuoltajaäidin haastatteluista. Tutkimukseen osallistuneet yksinhuoltajaäidit olivat iältään 25 - 52-vuotiaita, joilla kaikilla oli 1-4 lasta. Haastatteluaineisto on analysoitu teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Ero ja yksinhuoltajuus herättivät yksinhuoltajaäideissä monenlaisia tunteita. Onnistunut vanhemmuuden jakaminen entisen puolison kanssa edisti sekä yksinhuoltajavanhemman että lapsen hyvinvointia. Haasteet vanhemmuuden jakamisessa puolestaan heikensivät hyvinvointia ja hankaloittivat työn ja perheen yhteensovittamista. Vuorotyötä tekevät yksinhuoltajaäidit kokivat arkensa kiireisenä ja rytmittömänä. Työn ja perheen yhteensovittamiselle haasteita toi epäsäännölliset ja joustamattomat työajat, vähäinen yhdessäoloaika perheen kesken sekä lasten sairastelu. Kiireisestä ja rytmittömästä arjesta johtuen sekä vanhemmat että lapset kokivat väsymystä sekä harrastukset ja ystävyyssuhteet kärsivät. Yksinhuoltajavanhemman vuorotyön vuoksi pienet lapset joutuivat olemaan pitkiä päiviä vuorohoidossa ja kouluikäiset lapset yksin kotona vanhemman ollessa töissä. Lasten koulun aloitus koettiin erityisen haastavaksi elämänvaiheeksi. Sosiaalisen tukiverkoston apu kuitenkin helpotti työn ja perheen yhteensovittamista ja edisti yksinhuoltajaperheiden hyvinvointia.

Tutkimuksen tulosten mukaan erotilanteisiin kohdistettuja palveluita tulisi kehittää, jotta vanhemmuuden jakamista voitaisiin tukea eron jälkeen. Myös työelämässä tulisi enemmän huomioida työntekijöiden perheiden yksilöllisiä elämäntilanteita.