Satskonnektion i finska gymnasisters uppsatser i L2-svenska : analys av en berättande och en instruerande text

Abstract

Tekstin sidosteisuutta luovat muun muassa konnektorit, joilla lauseita, virkkeitä ja laajempia tekstikatkelmia liitetään yhteen. Konnektorit voivat yhdistää tekstin osia syntaktisesti, mutta ne ilmaisevat ennen kaikkea semanttisia suhteita asioiden välillä. Niiden käyttäminen tekstissä semanttisesti oikein on siksi tekstin ymmärtämisen kannalta tärkeää.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia konnektorikytkentöjen käyttöä suomenkielisten lukiolaisten ruotsinkielisissä kirjoitelmissa. Tarkastelen lauseiden, virkkeiden ja laajempien tekstikatkelmien välisiä kytkentöjä kahdesta eri tehtävänannosta tuotetuissa teksteissä. Selvitän, miten ja missä laajuudessa lukiolaiset käyttävät konnektoreja teksteissään kohdekielen mukaisesti sekä siitä poikkeavasti. Lisäksi vertailen, onko konnektorien käytössä eroja eri tehtävänannoista kirjoitettujen tekstien välillä.

Tutkimusaineisto koostuu 93 kirjoitelmasta, joista 45 on kertovia blogitekstejä ja 48 ohjailevia sähköpostiviestejä. Aineisto on kerätty B-ruotsin 4. kurssilta yhdestä lukiosta. Analyysimenetelmänä käytän tekstianalyysia, joka pohjautuu Hellspongin ja Ledinin (1997) konnektorityyppien semanttiseen jaotteluun. Analysoin aineistoa kvantitatiivisesti laskemalla eri konnektorien ja konnektorityyppien frekvenssejä ja prosenttiosuuksia ja kvalitatiivisesti tarkastelemalla, millaisia semanttisia suhteita konnektoreilla ilmaistaan.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat käyttivät konnektoreja lähes saman verran molemmissa teksteissä, mutta niiden käytössä oli sekä laadullisia että määrällisiä eroja. Molemmissa teksteissä selvästi käytetyimpiä kytkentöjä olivat additiiviset kytkennät ja vähiten käytettyjä adversatiiviset. Temporaalisten ja kausaalisten kytkentöjen osalta tekstit erosivat toisistaan; kertovissa blogiteksteissä niiden osuudet olivat lähes yhtä suuret, kun taas ohjailevissa sähköpostiviesteissä temporaalisia konnektoreja oli suhteessa vähemmän ja kausaalisia enemmän. Konnektoreja käytettiin molemmissa teksteissä pääasiallisesti niiden prototyyppisessä merkityksessä. Eniten haastetta aiheuttivat kausaaliset ja osin myös additiiviset konnektorit. Yksittäisistä konnektoreista varsinkin för det första, till exempel, för att ja sedan ilmaistiin usein kohdekielestä poikkeavasti.