Kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajien yhteistyö-, verkosto-, tutkimus- ja kehittämisosaaminen

Abstract

Globaalit muutokset, tarpeet kansalliselle ja kansainväliselle yhteistyölle sekä ammattikorkeakoulujen laaja-alainen tehtäväkenttä – muun muassa soveltava tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta opetustyön rinnalla – asettavat osaamisvaatimuksia sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajille. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajien osaamiskokemusta yhteistyö- ja verkostotoiminnasta sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja sitä, onko osaamiskokemus yhteydessä työkokemuksen pituuteen. Lisäksi haluttiin selvittää, eroaako kuntoutusalan opettajien osaamiskokemus sosiaali- tai terveysalan ammattikorkeakouluopettajien osaamiskokemuksesta. Tutkielma on osa TerOpe – Osaavat opettajat yhdessä! -kärkihanketta. Tutkimuksen aineisto kerättiin suomalaisilta ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajilta internetissä täytettävällä kyselylomakkeella syksyllä 2018. Opettajat arvioivat talous-, hallinto- ja johtamisosaamistaan, viestintä-, vuorovaikutus- ja verkosto-osaamistaan, substanssi- ja eettistä osaamistaan, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamistaan, pedagogista osaamistaan sekä kulttuurista ja yhteiskunnallista osaamistaan vastausskaalalla 1–4 arvon 4 tarkoittaessa korkeaa osaamistason kokemusta ja arvon 1 tarkoittaessa matalaa osaamistason kokemusta. Vastauksia saatiin 21:stä ammattikorkeakoulusta ja seitsemästä ammatillisesta oppilaitoksesta yhteensä 422:lta vastaajalta. Analyyseissä keskityttiin ammattikorkeakoulussa kuntoutusalalla työskentelevien opettajien (n=28) kokemukseen omasta yhteistyö- ja verkosto-osaamisestaan ja tutkimus- ja kehittämisosaamisestaan. Kokemuksia tarkasteltiin frekvenssianalyysillä, korrelaatioanalyysillä ja ristiintaulukoinnilla. Lisäksi tehtiin vertailua sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajien välillä (n=310) yksi- ja kaksisuuntaisella varianssianalyysillä. Kuntoutusalan AMK-opettajat kokivat yhteistyö- ja verkosto-osaamisensa (ka 3.47, SD 0.376) sekä tutkimus- ja kehittämisosaamisensa (ka 3.63, SD 0.319) hyvänä. Yhteistyö- ja verkosto-osaamisella ja tutkimus- ja kehittämisosaamisella oli tilastollisesti erittäin merkitsevä positiivinen yhteys (p=0.001). Tutkintoa vastaavan alan työkokemuksella tai työkokemuksella opettajana ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä koettuun osaamiseen (p>0.05). Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan AMK-opettajien kokemuksissa yhteistyö- ja verkosto-osaamisestaan ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p>0.05) opettajantyön koulutusalojen välillä. Sen sijaan tutkimus- ja kehittämisosaamisessa kuntoutus- ja terveysalan opettajat kokivat osaamisensa paremmaksi sosiaalialan opettajiin verraten (p<0.05). Tutkielman tulosten perusteella kuntoutusalan AMK-opettajien yhteistyö- ja verkosto-osaaminen sekä tutkimus- ja kehittämisosaaminen on varsin yhtenäistä. Lisäksi sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalojen AMK-opettajien yhteistyö- ja verkosto-osaaminen näyttäytyy yhtenäisenä, joten alojen koulutuksen ja opettajankoulutuksen voidaan olettaa antavan hyvät ja yhdenvertaiset lähtökohdat näille osaamisalueille. Sosiaalialan AMK-opettajat arvioivat kuitenkin tutkimus- ja kehittämisosaamisensa heikommaksi, kuin terveys- ja kuntoutusalan AMK-opettajat. Tulokset ovat suuntaa antavia ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta kuntoutusalan AMK-opettajien vastaajamäärän ollessa pieni (n=28) verrattuna sosiaali- (n=68) ja terveysalan (n=214) AMK-opettajiin. Tuloksia voidaan hyödyntää AMK-opettajien opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kehittämisessä, sekä sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalojen opettajien ja opiskelijoiden moniammatillisen toiminnan kehittämisessä alojen toimintakulttuuriin ja osaamiseen liittyvät mahdolliset yhtäläisyydet ja eroavaisuudet huomioiden.

Global changes, the need for national and international collaboration and the wide field of operations – including applied research, development and innovations along with teaching – set skill requirements for social care, health care and rehabilitation teachers working in universities of applied sciences. The aim of this Master’s thesis was to examine how rehabilitation teachers in Finland, specifically in universities of applied sciences, view their skills in the areas of collaboration, networking, research and development and if there is a connection between the length of one’s work experience and the skill level. Additionally, the aim was to compare if rehabilitation teachers view their skills differently than social or health care teachers working in universities of applied sciences. This study was conducted as a part of the “TerOpe – Competent educators together!” project. The data was collected by way of an online survey from Finnish social care, health care and rehabilitation teachers working in universities of applied sciences and vocational institutions in the Autumn of 2018. A four-point Likert Scale was used to define one’s views in their skills in finances, management and leadership, communication, interaction and networking, substance knowledge and ethical issues, research, development and innovation, pedagogics and cultural and societal activities with the value of 4 equating to a high skill level and the value of 1 being low. A total of 422 teachers from 21 universities of applied sciences and from 7 vocational institutions responded to the survey. The focus of this thesis was to analyze how teachers of universities of applied sciences in the field of rehabilitation (n=28) viewed their skills regarding collaboration and networking as well as research and development. The methods used were frequency analysis, correlation analysis and cross tabulation. Additionally, the skills of social care, health care and rehabilitation teachers’ working in universities of applied sciences (n=310) were compared with one-way and two-way analysis of variance. The rehabilitation teachers viewed their own skills in collaboration and networking (mean 3.47, SD 0.376) and research and development (mean 3.63, SD 0.319) to be good. There was a statistically significant positive connection (p=0.001) between collaboration and networking skills and research and development skills. No statistically significant connection (p>0.05) was found between work experience from the field being taught or as a teacher and how the teachers viewed their skills. Teachers of social care, health care and rehabilitation viewed their skills in collaboration and networking very similarly (p>0.05) while rehabilitation and health care teachers estimated their skills in research and development better than social care teachers (p<0.05). According to the results, the skills of rehabilitation teachers in collaboration and networking as well as research and development are quite uniform. Also, the collaboration and networking skills seem uniform between the social care, health care and rehabilitation teachers. This leads to the conclusion that education in these fields and teacher education provide a solid and equal ground for these skills. Still, the social care teachers viewed their research and development skills weaker than health care and rehabilitation teachers. The results are indicative, and more research is needed due to the small sample size of rehabilitation teachers (n=28) compared to social care (n=68) and health care (n=214) teachers. The results of this study can be utilized when developing teacher education and further education of teachers of universities of applied sciences. The results can also be utilized in interprofessional activities development of social care, health care and rehabilitation teachers and students, while considering the possible similarities and differences in the operational cultures and skills in the different work fields.