Kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajien yhteistyö-, verkosto-, tutkimus- ja kehittämisosaaminen

Globaalit muutokset, tarpeet kansalliselle ja kansainväliselle yhteistyölle sekä ammattikorkeakoulujen laaja-alainen tehtäväkenttä – muun muassa soveltava tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta opetustyön rinnalla – asettavat osaamisvaatimuksia sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajille. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajien osaamiskokemusta yhteistyö- ja verkostotoiminnasta sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja sitä, onko osaamiskokemus yhteydessä työkokemuksen pituuteen. Lisäksi haluttiin selvittää, eroaako kuntoutusalan opettajien osaamiskokemus sosiaali- tai terveysalan ammattikorkeakouluopettajien osaamiskokemuksesta. Tutkielma on osa TerOpe – Osaavat opettajat yhdessä! -kärkihanketta. Tutkimuksen aineisto kerättiin suomalaisilta ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajilta internetissä täytettävällä kyselylomakkeella syksyllä 2018. Opettajat arvioivat talous-, hallinto- ja johtamisosaamistaan, viestintä-, vuorovaikutus- ja verkosto-osaamistaan, substanssi- ja eettistä osaamistaan, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamistaan, pedagogista osaamistaan sekä kulttuurista ja yhteiskunnallista osaamistaan vastausskaalalla 1–4 arvon 4 tarkoittaessa korkeaa osaamistason kokemusta ja arvon 1 tarkoittaessa matalaa osaamistason kokemusta. Vastauksia saatiin 21:stä ammattikorkeakoulusta ja seitsemästä ammatillisesta oppilaitoksesta yhteensä 422:lta vastaajalta. Analyyseissä keskityttiin ammattikorkeakoulussa kuntoutusalalla työskentelevien opettajien (n=28) kokemukseen omasta yhteistyö- ja verkosto-osaamisestaan ja tutkimus- ja kehittämisosaamisestaan. Kokemuksia tarkasteltiin frekvenssianalyysillä, korrelaatioanalyysillä ja ristiintaulukoinnilla. Lisäksi tehtiin vertailua sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajien välillä (n=310) yksi- ja kaksisuuntaisella varianssianalyysillä. Kuntoutusalan AMK-opettajat kokivat yhteistyö- ja verkosto-osaamisensa (ka 3.47, SD 0.376) sekä tutkimus- ja kehittämisosaamisensa (ka 3.63, SD 0.319) hyvänä. Yhteistyö- ja verkosto-osaamisella ja tutkimus- ja kehittämisosaamisella oli tilastollisesti erittäin merkitsevä positiivinen yhteys (p=0.001). Tutkintoa vastaavan alan työkokemuksella tai työkokemuksella opettajana ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä koettuun osaamiseen (p>0.05). Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan AMK-opettajien kokemuksissa yhteistyö- ja verkosto-osaamisestaan ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p>0.05) opettajantyön koulutusalojen välillä. Sen sijaan tutkimus- ja kehittämisosaamisessa kuntoutus- ja terveysalan opettajat kokivat osaamisensa paremmaksi sosiaalialan opettajiin verraten (p<0.05). Tutkielman tulosten perusteella kuntoutusalan AMK-opettajien yhteistyö- ja verkosto-osaaminen sekä tutkimus- ja kehittämisosaaminen on varsin yhtenäistä. Lisäksi sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalojen AMK-opettajien yhteistyö- ja verkosto-osaaminen näyttäytyy yhtenäisenä, joten alojen koulutuksen ja opettajankoulutuksen voidaan olettaa antavan hyvät ja yhdenvertaiset lähtökohdat näille osaamisalueille. Sosiaalialan AMK-opettajat arvioivat kuitenkin tutkimus- ja kehittämisosaamisensa heikommaksi, kuin terveys- ja kuntoutusalan AMK-opettajat. Tulokset ovat suuntaa antavia ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta kuntoutusalan AMK-opettajien vastaajamäärän ollessa pieni (n=28) verrattuna sosiaali- (n=68) ja terveysalan (n=214) AMK-opettajiin. Tuloksia voidaan hyödyntää AMK-opettajien opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kehittämisessä, sekä sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalojen opettajien ja opiskelijoiden moniammatillisen toiminnan kehittämisessä alojen toimintakulttuuriin ja osaamiseen liittyvät mahdolliset yhtäläisyydet ja eroavaisuudet huomioiden.