Tuttu kuva, vieraat kasvot : inhimillinen ja ei-inhimillinen subjektiviteetti F. S. Flintin imagistisessa runossa ”Ogre”

Abstract

Kandidaatintutkielmassani analysoin brittiläisen imagisti F. S. Flintin runoa ”Ogre” (1916) tutkien siinä esiintyvää ei-inhimillistä ja inhimillistä subjektiviteettia. Keskiössä on runon eri subjektien tarkastelu kuvallisuuden ja puhujuuden analyysin kautta. ”Ogre”-runo hahmottuu tulkinnassani moniulotteisena kokonaisuutena, jossa subjekti-objekti-rakenteet ovat liikkuvia ja runon osatekijät ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä ilmenee erityisesti runon inhimilliseksi tulkitsemani puhujan välityksellä. Lähestyn tutkielmassani ”Ogrea” imagistisena runona, joten analyysissä kulkevat mukana imagistirunoilijoiden poeettiset periaatteet. Imagismiin usein yhdistetty käsitys ekosentrisestä ilmaisusta asettuu kyseenalaiseksi tulkitessani runon kuvallisuutta. Kohdetekstin lähiluvun ja teoriakirjallisuuden pohjalta tehdyt havainnot puolestaan osoittavat, että ”Ogrea” voidaan pitää ympäristötietoisena runona, joskaan ei välttämättä perinteisimmällä tavalla. Tutkimusnäkökulmani on ekokriittinen ja pyrkii purkamaan inhimillisen ja ei-inhimillisen dikotomiaa runossa. Asennoituessani materiaaliseen ekokritiikin mukaisesti luonto ja kulttuuri sekä inhimillinen ja ei-inhimillinen näyttäytyvät tiiviisti limittyneinä ja toisistaan erottamattomina toimijoina. Ekokritiikin piirissä usein hyödynnettyjen rihmastoteorian ja heideggerilaisen ekofilosofian kautta todetaan, että runossa esiintyvät subjekti-objekti-rakenteet ovat joustavia. Puhujuuden tulkinnan osalta nojaan ensisijaisesti lyyrisen minän teoriaan modernistisen runon kontekstissa. Tätä kautta ”Ogre”-runon puhujaan kytkeytyvät toiseuden ja epäinhimillisyyden merkitykset.