Tyhjyyden täyteys : tyhjyyden kenttä ja sille siirtyminen Keiji Nishitanin filosofiassa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen Keiji Nishitanin tyhjyyden käsitettä. Tutkimukseni koostuu vertailevasta ja negatiivisesta lähestymistavasta. Luvussa kaksi esittelen Nishitanin ajattelun lähtökohtia. Paikannan hänet osaksi sekä Kioton koulukuntaa että zenbuddhalaisen filosofian traditiota, joihin vertaillen Nishitanin ajattelun yleiset linjat tulevat esiin. Luvuissa kolme ja neljä tarkastelen negatiivisesti sitä, mitä tyhjyys ei ole. Tämän vuoksi esittelen Nishitanin ajatuksia kahdesta muusta olemisen tavasta, tietoisuudesta ja nihilismistä, joista edellinen on Nishitanin mukaan ihmisen vallitseva olemisen tapa ja jälkimmäinen tuon olemisen tavan kriisiytyminen. Luvussa viisi esittelen tuon kriisin ratkeamista tyhjyydessä ja luvussa kuusi tuon ratkeamisen seurauksia. Tyhjyys on siis Nishitanin ajattelussa maailmassa olemisen ja sen kokemisen tapa, eräänlainen ”kenttä”, jolle siirtyä. Tuo siirtymä on tutkimukseni kohde. Nishitani väittää, että moderni ihminen ja olemisen tapa ovat kriisissä, ja että tätä kriisiä ei voida ratkaista ilman, että ihmisen olemisen tapa muuttuisi radikaalisti erilaiseksi. Nishitanin mukaan ihmisen olisi siis siirryttävä tyhjyyden kentälle. Tutkielmaani ohjaa tämä väite ja se vastaa tämän väitteen herättämään kahtalaiseen kysymykseen: millainen tyhjyyden kenttä Nishitanin ajattelussa on ja kuinka tuolle kentälle siirtyminen ratkaisisi olemassaolon ongelmat? Tutkimuksena tuloksena on, että tyhjyyden kentän tai näkökulman holistisuus mahdollistaa modernin kriisin erilaisten ongelmakohtien ratkaisemisen. Näitä ongelmia ovat muun muassa toisen kohtaaminen, suhde luontoon, pahuus ja siihen liittyen vapaus sekä tasa-arvo, mutta tärkeimpänä ihmisen aito ja rehellinen suhde omaan itseensä. Osittain tutkielmassani hyödyntämäni negatiivisen lähestymistavan vuoksi mutta toisaalta tyhjyyden itsensä luonteen vuoksi tutkielmassani selvenee myös, kuinka tyhjyyden kentälle siirrytään. Tutkielmani vertailevan otteen vuoksi Nishitanin ajattelu paljastuu kuuluvan sukulaissieluna samaan fenomenologiseksistentiaaliseen filosofian osa-alueeseen kuin esimerkiksi Martin Heidegger myöhäisfilosofiassaan ja Maurice Merleau-Ponty. Näin ollen tutkielmani toisena selkeästi erillisenä tuloksena paljastuu zenbuddhalaisen ajattelun filosofisuus ja hyöty filosofialle. Tutkielmani siis puhdistaa vähintään implisiittisesti zenin mainetta pelkkänä self-help-kirjallisuuden aineksena.