”Jumala on kuollut”. Nämä Friedrich Nietzscheen yhdistetyt kuuluisat sanat loivat alkua modernille ja postmodernille aikakausille, jossa ajatukset ylemmästä merkityksestä näyttäytyvät mahdottomina. Monelle ei ole enää mielekästä ajatella elämän kietoutuvan muuhun kuin omaan, havaittavissa ja koettavissa olevaan ympäristöön. Enää ei ole kahleita, jotka pitäisivät ihmisen kiinni tietyssä ajattelutavassa. Toisaalta enää ei myöskään ole valmista taustaa, jonka puoleen voisi välittömästi kääntyä silloin, jos kokee ettei omalla elämällä ole merkitystä. Ihminen voi periaatteessa olla, mitä hän haluaa, mutta entä silloin, kun ei tiedä mitä haluaa? Tämä puolestaan tuo esiin nihilismin ongelman: miten elämän merkityksettömyydestä kärsivä yksilö voisi pärjätä maailmassa, jossa ei ole enää yhtä mielekästä katsoa itsensä ulkopuolelle tarkoituksen toivossa?
Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella eksistentialismifilosofian kautta sitä, miten nihilismin ongelmaan on pyritty vastaamaan. Hyödynnän e
ksistentialismia sen aihepiiriin valmiiksi keskittyvän luonteen vuoksi. Eksistentialismi itsessään on kuitenkin liian laaja pohja tutkimukseeni, joten olen päättänyt rajata tarkasteluni kahteen keskeiseen eksistentialistifilosofiin: Friedrich Nietzscheen ja Søren Kierkegaardiin.
Nietzsche valikoitui tarkasteluni kohteeksi hänen keskeisen asemansa vuoksi: hän on yksi tunnetuimmista nihilismiä käsitelleistä filosofeista, ja hänen ajattelunsa on vahvasti liittynyt elämän ja olemassaolon merkityksen tutkimiseen. Kierkegaard valikoitui tutkimukseeni osittain samoista syistä, mutta myös siksi, että hänen teologinen taustansa saattaa tuoda tutkimukseen poikkeavaa näkökulmaa, jota toiset filosofit eivät välttämättä tarjoaisi.
Toteutin tutkimustani tarkastelemalla valitsemieni filosofien kirjallisuutta, sekä heidän ajatteluaan tulkitsevia teoksia. Tarkastelussani keskeistä on se, miten tarkasteltavien filosofien ajattelusta voidaan mahdollisesti johtaa ratkaisuja nihilismin ongelmaan, myös nykymaailmassa. Pyrin tutkimuksessani vertailemaan kahden valitun filosofin näkemyksiä, etsien niistä sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Lopuksi käyn läpi havainnot ja tiivistän, mitä mahdollisesti hyödyllistä ja soveltamiskelpoista materiaalia tutkimuksesta on mahdollista johtaa.
Nihilismi on tutkimuksessani keskeisessä asemassa. Termi on kuitenkin melko monikäsitteinen, joten tulen täsmentämään tutkimukseni alkupuolella, mitä tarkoitan nihilismillä. Pyrin täten rajaamaan käsiteltävää ongelmaa siten, että sekä tutkimus että tutkimuksen tarkasteleminen onnistuvat selkeästi. Täten on huomioitava, että tutkimukseni keskittyy vain tiettyyn rajattuun tulkintaan nihilismistä, eikä sitä siten voida välttämättä soveltaa nihilismiin jossain toisessa tulkintaympäristössä.
Työn merkitys on sen havainnollistaminen, miten eksistentialismin ja filosofian kautta yleensäkin on mahdollista tunnistaa ja mahdollisesti myös pyrkiä vastaamaan ihmisen kohtaamiin vaikeuksiin. Postmoderni ihminen, kuten toistenkin aikakausien ihmiset, on edelleen altis olemassaolon ja merkityksen kysymyksille. Monet edesmenneet eksistentialisteiksi nimetyt vaikuttivat kirjoittavan näistä ongelmista tyylillä, joka loi kuvaa niiden voimistumisesta tulevaisuudessa. Ehkä onkin tullut aika katsoa menneisyyteen, ja soveltaa heidän ajatteluaan myös nykyisyyteen.
...
