Tarkastelen maisterintutkielmassani pitkään Suomessa asuneiden ikäihmisten suomen kielen kielielämäkertoja kielen osaamisen näkökulmasta. Keskeistä tarttumapintaa työlleni ovat yksilön omat kielielämäkerralliset arviot ja hänen henkilökohtaiset tuntemuksensa suomen kielen taidosta Suomessa vietettyjen vuosien aikana. Pyrin myös paikantamaan tutkimuksen osallistujien elämäkerrallisista kertomuksista sellaisia kielellisiä käännekohtia, joissa he kokivat kielenkäyttönsä muuttuneen merkittävästi. Tarkastelen, mitä sosiaalisia ja kielellisiä vaikutuksia he havaitsivat niistä aiheutuneen elämäänsä. (Ks. Pujolar & Puigdevall 2015.) Lisäksi työssä sivutaan toisen kielen oppimisen tapoja, yksilöiden työelämäkokemuksia, saatua suomen kielen tukea, kielenoppimiseen liittyneitä tunteita, monikielisyyttä ja identiteetin rakentumista.
Tutkimus pohjautuu näkemykseen kielen sosiaalisesta ja dialogisesta luonteesta sekä todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Merkitysten rakentuminen kielielämäke
rroissa on sosiaalisen vuorovaikutuksen tulosta (Pietikäinen & Mäntynen 2019). Muun muassa kielellisen käännekohdan edustumat ja identiteetin rakentuminen pohjautuvat kielenpuhujan sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja dialogeihin muiden kielenkäyttäjien kanssa (Pujolar 2019, Vitanova 2010).
Tutkimuksen aineistona ovat neljän Suomessa pitkään asuneen ikäihmisen teemahaastattelut, joissa he pohtivat kielielämäkertaansa ja tuntemuksiaan suomen kielen taidostaan Suomessa vietettyjen vuosien aikana. Tutkimuksen osallistujat ovat yli 20 vuotta Suomessa asuneita eläkeläisiä. Heidän pitkälle aikavälille asettuvat kokemuksensa havainnollistavat kattavasti kielellistä elämänkaarta ja kielitaidon muutoksia. Aineistoa voi pitää varsin moninaisena, sillä osallistujien kielelliset ja kulttuuriset taustat, perhetilanteet, koulutus, työurat sekä kielielämäkerrat poikkeavat toisistaan merkittävästi.
Tutkimus osoitti, että suomen kieltä osaamattomien maahanmuuttajien oli aluksi haasteellista kohdata uusi kieliympäristö, vaikka heidät otettiinkin Suomessa vastaan myönteisesti. Strategioina olivat muun muassa kieltä osaavamman tai äidinkielisen kielellisen tuen vastaanottaminen tai englannin kielen käyttäminen. Kielenoppijoille oli yhteistä korkea suomen kielen oppimismotivaatio ja tavoitteellinen näkemys kielitaidon tärkeydestä yhteiskunnassa pärjäämisen ja toimimisen edellytyksenä. Aiemmasta kieltenopiskelusta karttuneen kielitiedon, toimiviksi havaittujen oppimisstrategioiden ja oman sosiaalisen rohkeuden koettiin edistäneen suomen kielen oppimista.
Aineistossa esiintyvät kielelliset käännekohdat liittyivät parisuhteeseen suomenkielisen puolison kanssa sekä perheen perustamiseen hänen kanssaan, työelämään siirtymiseen uudessa kotimaassa, puolison kuolemaan ja eläkkeelle jäämiseen. Tutkimukseen osallistuneiden elämäkerroissa kielellisten käännekohtien vaikutukset ilmenivät pääasiallisesti niin, että uutta kieltä käytettiin uusissa kielenkäyttötilanteissa uusien tuttavuuksien kanssa. Äidinkieltä tai aiemmin käytössä ollutta kieltä puolestaan käytettiin aiemmin muodostetuissa ihmissuhteissa. (Ks. Pujolar & Gonzàlez 2013.)
Pitkään Suomessa asuneiden eläkeikäisten maahanmuuttajien suomen kielen oppimista tai kielen käyttöä ei ole aiemmin tutkittu kovinkaan paljon. Elämäkerrallisuus tarjoaa suomen kielen taidon kehittymisen ja kielenpuhujan identiteetin rakentumisen tarkasteluun oivallisen tarkastelutavan.
...
