Koulutulokkaiden yhteistoimintataidot ja niiden yhteydet sosiaalisten kognitioiden tasoon ja lähiympäristön tarjoamiin oppimiskokemuksiin

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin 6-7-vuotiaiden lasten vuorovaikutuksen aloittamisen ja ylläpitämisen perusvalmiuksia ja tavoitteelliseen yhteistoimintaan osallistumista ja näiden taustatekijöitä ennen kouluikää ja välittömästi koulunkäynnin alkaessa. Tutkimukseen osallistui 212 lasta maaseudulta ja kaupungeista. Yhteistoimintataitojen tutkimusmenetelmä käytettiin testejä, tarkkailua pienryhmätilanteissa ja vanhempien suorittamia arviointeja. Tiedot lasten ihmisympäristöstä, kotona ja kodin ulkopuolella esiintyvistä toiminnoista sekä vanhempien kasvatustavoitteista ja ohjaamistoiminnoista saatiin vanhempia ja lapsia haastattelemalla. Havaittiin, että 7 % lapsista oli ennen koulunkäynnin alkua niin ujoja, että heitä oli vaikea saada mukaan tutkimukseen. Pienryhmätilanteissa noin kolme neljäsosaa lapsista osallistui aktiivisesti tai erittäin aktiivisesti tavoitteelliseen yhteistoimintaan; erittäin yhteistoiminnallisia, mutta samalla itsenäisiä ja aloitteisia lapsia oli joukosta 10 %. Tyttöjen ja poikien yhteistoimintataidoissa ei havaittu suuria eroja. Kognitiivinen roolinottamistaito oli yhteydessä kommunikoinnin aktiivisuuteen ja monipuolisuuteen dyadi- ja pienryhmätilanteissa, tavoitteelliseen yhteistoimintaan osallistumiseen ja sosiaalisen käyttäytymisen konstruktiivisuuteen. Koulutulokkaiden ihmisympäristön mallien runsautta ja laatua osoittavista tekijöistä keskeisimpiä yhteistoimintataitojen kannalta olivat hoitomuoto, tovereiden määrä ja tapaamisintensiteetti sekä tovereiden ikä. Tarkasteltaessa lasten aktiivisuutta. ja aloitteisuutta, yhteistoiminnallisuutta sekä toisia huomioonottavaa toimintaa pienryhmätilanteissa havaittiin niiden ja vanhempien kasvatustietoisuuden eri aspektien kesken eräitä samansuuntaisia yhteyksiä. Jos perheissä oli yhteisten toimintojen ja keskustelujen määrä suuri, vanhemmat keskustelivat tarkoituksellisesti lasten kanssa ja he preferoivat sallivaa suhtautumista pikemminkin kuin lapsen toiminnan rajoittamista, niin lapsi oli yhteistoimintataidoiltaan keskimäärin kehittyneempi kuin ne lapset joiden perheissä korostettiin lapsen toiminnan rajoittamista ja joissa yleinen kasvatustietoisuuden taso oli alhainen.