Discourses of fatherhood in leadership and organisations

Abstract

The aim of this dissertation study is to increase understanding of men’s work-family relationships by examining fatherhood, especially in leadership and organizations from a gender perspective. In this study, discourse analysis is used. To gain a multidimensional understanding of the issue in question, the study is implemented on three levels: micro, meso and macro. The research material consists of 59 interviews with fathers and 67 media articles concerning fatherhood in organisations and leadership. This thesis consists of an introductory essay and three empirical studies. It is often claimed that in the context of organisations and leadership, fatherhood is generally ignored. According to the critical organisational research perspective, workplaces are gendered and certain masculinities have become represented as the organisational ideal. My results show that on the micro level, father managers continue to construct their fatherhood mainly by drawing on traditional masculine ideology. However, this study also shows that some father managers have broken with tradition and do gender differently. From the meso perspective, my results show that some leadership practices relating to men’s work-family balance are supportive and encouraging, but the traditionally masculine management culture is still alive in many respects in organisations, and that hinders men’s opportunities and willingness to take up involved fatherhood. On the macro level, my findings show that fatherhood in Finnish working life seems to be in transition: although traditional fatherhood is still strongly positioned around men's work-family relationships, involved fatherhood is increasingly present in societal-level discourses, which offer men both the possibility of redoing gender and the possibility of multiple patterns of masculinity. It can be concluded that leadership as well as organisations in general, still tend to value traditional masculine ways of working, and this pressures fathers to pursue masculine ideals and limits their opportunities to have a good work-family relationship.

Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä miesten työ-perhe suhteesta tutkimalla isyyttä erityisesti johtamisen ja organisaatioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiselta isyys suomalaisessa työelämässä näyttää, miten miesjohtajat ja –asiantuntijat yhdistävät työn ja perheen ja miten miesten työ-perhe suhdetta organisaatioissa johdetaan. Saavuttaakseni mahdollisimman kokonaisvaltaisen ymmärryksen aiheesta, olen tutkinut aihetta yksilön (mikro), organisaation (meso) ja yhteiskunnan (makro) tasolla. Väitöskirjatutkimukseni on luonteeltaan empiirinen. Väitöskirja sisältää johdantoesseen ja kolme erillistä tutkimusta. Tutkimusaineisto sisältää 59 haastattelua ja 67 isyyttä, johtamista ja organisaatioita koskevaa media-artikkelia. Kaikki aineistot on analysoitu diskurssianalyysin avulla. Yhdeksi keskeiseksi esteeksi tasa-arvoisen vanhemmuuden edistymiselle työelämätasolla on aikaisemmassa tutkimuksessa tunnistettu organisaatiossa elävä perinteinen maskuliininen organisaatiokulttuuri, joka ei huomioi isyyttä samoin tavoin kuin äitiyttä. Äitiyden ajatellaan vaikuttavan työelämään, mutta isyyden ei. Toisin sanoen, organisaatioiden käytännöt ja toimintamallit tukevat perinteistä miehen leiväntuojaroolia, jolloin isyyden ei ajatella vaikuttavan miehen työskentelyyn. Tutkimustulosteni pohjalta voidaan sanoa, että yksilötasolla miesjohtajat rakentavat isyyttään pääosin perinteisen maskuliinisen ideologian pohjalta. Samaan aikaan, tutkimuksen tulokset osoittavat kuitenkin, että osa miesjohtajista ei enää toteuta perinteistä isyyttä vaan ennemminkin omalla toiminnallaan uudistavat sekä isyyden, maskuliinisuuden että johtajuuden merkityksiä. Organisaatiotasolla näyttää siltä, että osa miehiin kohdistuvista työ-perhe suhteen johtamiskäytännöistä ovat kannustavia ja miesten työ-perhe suhdetta tukevia. Samaan aikaan maskuliininen johtamiskulttuuri on kuitenkin yhä edelleen nähtävissä monin tavoin organisaatioissa, ja tämä taas heikentää miesten halukkuutta ja mahdollisuuksia osallistuvampaan isyyteen. Yhteiskunnan tasolla suomalainen työelämä näyttää olevan muutoksessa. Tutkimustulosteni perusteella perinteinen isyys on edelleen vahvoilla miesten työ-perhesuhteessa käytännön tasolla, mutta osallistuva ja tasa-arvoinen isyys on kuitenkin kasvavasti esillä yhteiskunnallisissa diskursseissa, mahdollistaen isille moninaisemman isyyden ja maskuliinisuuden toteuttamisen. Kaiken kaikkiaan tutkimustulosteni perusteella voidaan todeta, että johtamisessa ja organisaatiossa on yhä edelleen taipumusta suosia perinteisiä maskuliinisia työnteon tapoja, jotka painostavat miehiä kohti maskuliinisia ideaaleja ja samalla rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan hyvään työ-perhe suhteeseen. Toisaalta, hoivaava maskuliinisuus, joka näyttäytyy yhä enemmän työelämässä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen pyrkivien isien muodossa, on osaltaan horjuttamassa perinteisen maskuliinisuuden asemaa organisaatioissa ja johtamisessa.