Onko poliksessa ihmisoikeuksia? : Hannah Arendtin ihmisoikeusajattelu suhteessa Giorgio Agambeniin ja Jacques Rancièreen
Authors
Date
2020Copyright
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tutkielma käsittelee Hannah Arendtin ihmisoikeusajattelua suhteessa Giorgio Agambeniin ja Jacques Rancièreen. Arendt on vaikuttanut merkittävällä tavalla Agambenin ajatteluun. Rancière on kritisoinut molempia ajattelijoita. Arendt on kriittinen ihmisoikeuksien käsitettä kohtaan. Arendt korostaa yksilön oikeuksien toteutumisen vaativan yksilön tunnustetuksi tulemista tasa-arvoisena oikeushenkilönä poliittisessa yhteisössä. Ihmisoikeuksien menetystä Arendt kuvaa paikan menettämisellä maailmassa ja siihen liittyy paradoksi, joka asettaa koko käsitteen kyseenalaiseksi. Ihminen menettää ihmisoikeutensa tismalleen silloin, kun ihmisestä tulee ei-mitään-muuta kuin ihminen. Siten ei voida uskottavasti sanoa, mitä ihmisoikeudet ovat erotettuina kansalaisen oikeuksista. Arendtin mukaan merkittävin ihmisoikeus on oikeus oikeuksiin, jonka voi ymmärtää tarkoittavan oikeutta kuulua poliittiseen yhteisöön. Giorgio Agamben pitää ihmisoikeuksia osana biopolitiikkaa, joka redusoi ihmiset paljaaseen elämään ja sitoo ihmiset suvereenin väkivaltaan. Siksi Agambenin mukaan ihmisoikeuksien käsitteestä tulisi luopua. Syntymä tulisi erottaa kansakunnan käsitteestä ja tulisi rakentaa uusi poliittinen filosofia, joka ottaa pohjakseen pakolaisen käsitteen. Jacques Rancièren mukaan Arendtin ihmisoikeuskritiikki johtuu hänen ajattelunsa antidemokraattisista piirteistä. Esitän, että Arendtin ajattelussa on piirteitä, jotka voidaan tulkita antidemokraattisina, mutta en sitä, että Arendtin ajattelu koskien ihmisoikeuksia palautuu pelkästään näihin piirteisiin. Rancière korostaa ihmisten perustavanlaatuista tasa-arvoa sekä poliittisen subjektin samaistumattomuutta hänelle annettuun paikkaan. Rancièrelle ihmisoikeudet ovat niiden oikeuksia, joilla ei ole niitä oikeuksia, jotka heillä on, ja joilla on ne oikeudet, joita heillä ei ole. Ihmisoikeuksien subjekti on siten Rancièrelle kuka tahansa poliittinen subjekti, joka sitoo yhteen intervallin ihmisoikeuksien kahden eri muodon välillä – kirjoitettuina oikeuksina poliittisessa yhteisössä ja toisaalta vaadittavina sekä käytettävinä oikeuksina. Esitän, että Rancièren ymmärrys ihmisoikeuksien politiikasta on Arendtin käsitystä selitysvoimaisempi selittämään moderneja oikeuskamppailuja, kuten sans papiers -liikettä Ranskassa.
...
Keywords
Metadata
Show full item recordCollections
- Pro gradu -tutkielmat [29116]
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
Politiikka aktiviteettina : praxis, poiēsis ja eleellisyys Giorgio Agambenin ajattelussa : lectio praecursoria
Sjöblom, Katarina (Valtiotieteellinen yhdistys, 2024)Väitöskirja “Politics as Activity: Praxis, Poiēsis, and Beyond in the Work of Giorgio Agamben” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 10. marraskuuta 2023. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori (associate professor) Antonio ... -
A parody of action : Politics and pantomime in Agamben's critique of Arendt
Prozorov, Sergei (Wiley-Blackwell, 2022) -
The impurity of praxis : Arendt and Agamben
Sjöblom, Katarina (Springer, 2023)If politics is understood as a foundational and open-ended activity, a general problem that arises from such a framing concerns the question of how to sustain the possibility of continuous openings without converting action ... -
Introduction
Backman, Jussi; Cimino, Antonio (Oxford University Press, 2022)In the introduction to the volume, the editors explain the overarching aim of the volume and contextualize the main themes of its chapters. Even if the notions of biopolitics and biopower have played a crucial role in ... -
Sosiaalisen nousu ja paljas elämä : Arendt suhteessa Foucault'n ja Agambenin edustamaan biopolitiikan teoriaperinteeseen
Lindholm, Samuel (2016)Tutkielman tarkoituksena on vertailla Hannah Arendtin poliittista ajattelua biopolitiikan kahden keskeisen teoreetikon Michel Foucault’n ja Giorgio Agambenin ajatteluun. Arendt analysoi sosiaalisen nousua, jonka yhteydessä ...