Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin huomioiminen katastrofitilanteissa : näkökulmana koronavirusepidemia

Abstract

Tutkielmani kiinnostuksenkohteena on sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja niiden huomioiminen katastrofitilanteiden, kuten koronavirusepidemian aikana. Kiinnostus aihetta kohtaan nousi koronavirusepidemian iskettyä Suomeen maaliskuussa 2020.

Tutkielmani on tehty kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassani tarkastelen yhteensä yhtätoista sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia koskevaa tieteellistä lähdettä. Jaottelen sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin liittyvät tekijät työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (Bakker & Demerouti 2007) mukaillen, ja yhdistän ne koronavirusepidemian kontekstiin peilaamalla tuloksia katastrofisosiaalityön (Rapeli 2016; 2017) malliin.

Tutkielmani tuloksista voidaan päätellä, että sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi tulee ottaa katastrofitilanteissa, kuten koronavirusepidemian aikana, huomioon monella eri tasolla. Katastrofitilanteet ovat usein kaoottisia ja nopeatempoisia. Riittävistä resursseista tulee huolehtia, jotta sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuudet vastata mahdollisesti kasvaviin asiakasmääriin. Työntekijöiden omista perustarpeista, kuten riittävästä levosta, sekä turvallisuudesta on huolehdittava, jotta he pystyvät hoitamaan työnsä. Katastrofitilanteissa tehtävä sosiaalityö vaatii esimerkiksi trauma- ja surutyön osaamista, ja sosiaalityöntekijöitä tulee kouluttaa näitä tilanteita varten. Johtaminen ja tilanteen koordinointi korostuu katastrofitilanteissa. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia parantaa esihenkilöiltä saatu ammatillinen ja sosiaalinen tuki, sekä se, että heidät otetaan mukaan päätöksentekoon. Työyhteisöltä saadulla kollegiaalisella tuella on positiivinen vaikutus sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin, joten työyhteisön toimivuuteen tulee panostaa. Yhteistyön laatuun myös muiden organisaatioiden ja sektoreiden kanssa tulee kiinnittää huomiota, sillä yhteistyökumppaneiden määrä lisääntyy katastrofien aikana.

Koronavirusepidemian myötä osa sosiaalityöstä tehdään etätyönä. Asiakkaita tavatessa tulee huolehtia muun muassa turvaväleistä, kasvomaskien käytöstä ja huolellisesta käsihygieniasta. Asiakas, työntekijä itse tai hänen läheisensä voi kuulua koronaviruksen kannalta riskiryhmään. Epidemiatilanne muuttuu jatkuvasti aiheuttaen epävarmuutta. Näiden tekijöiden vaikutuksista sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin ei ole vielä tehty kattavaa tutkimusta, mutta sille on ehdottomasti tarvetta.