Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin vaihtelu : työhyvinvointia heikentäviä ja edistäviä tekijöitä

Abstract

Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin liittyvät haasteet ovat monilta osin tiedossa. Tutkimuksen aiheena sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi ei ole uusi, sitä on tutkittu jo vuosikymmenten ajan, mutta edelleen aihe on ajankohtainen. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin vaihteluun vaikuttavia tekijöitä, ja tutkielma vastaa kysymykseen, mitkä tekijät heikentävät ja edistävät sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Tutkielman tutkimusmenetelmänä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta väitöskirjasta ja kahdeksasta tieteellisestä tutkimusartikkelista, joissa käsitellään sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia erilaisista näkökulmista. Aineiston analyysissä on käytetty teemoittelua.

Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin vaihteluun vaikuttavat työhyvinvointia heikentävät ja edistävät tekijät liittyvät organisaation toimintaan, johtamiskulttuuriin ja työyhteisön toimintaan, työn hallintaan ja sisältöön sekä työntekijän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Organisaation toiminnassa suurin haaste sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille liittyy resurssiniukkuuteen, toisaalta työntekijät voivat työssään paremmin, kun resursseja kohdennetaan työnohjaukseen tai koulutukseen. Sekä esihenkilöille että työyhteisöille asetetaan odotuksia, jotka toteutuessaan edistävät sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Työn hallinnan tunne ja kokemus työn merkityksellisyydestä edistävät työntekijöiden työhyvinvointia. Työhyvinvoinnin kokemukset puolestaan heikkenevät, jos työntekijät kokevat, etteivät he pysty auttamaan asiakkaitaan, sillä asiakastyö koetaan työn tärkeimmäksi sisällöksi. Henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutukset sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin kokemuksiin ovat moninaisia, ja ne liittyvät mm. työntekijän ikään ja työkokemuksen määrään, kykyyn käsitellä työn aiheuttamaa emotionaalista kuormaa sekä työssä koettuun autonomiaan. Myös työntekijän psyykkisellä ja fyysisellä kunnolla, sekä työ- ja yksityiselämän välisellä tasapainolla on vaikutuksensa sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin kokemuksiin. Yhteenvetona tutkimustuloksista voi todeta, että varsinkin sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia heikentävät tekijät muodostavat usein ketjuja, jotka koostuvat useista työhyvinvointia heikentävistä tekijöistä. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia edistävät tekijät esiintyivät harvemmin pitkissä ketjuissa.