”I don’t know what to say” : A Study of Conversational Maxims in Post-Competition Sports Interviews

Abstract

Nykypäivänä haastattelut ovat olennainen osa kansainvälistä huippu-urheilua ja siten myös iso osa huippu-urheilijan kilpailukautta. Urheilijat antavat haastatteluja sekä kansainväliselle että oman kotimaansa urheilumedialle ennen kilpailuja ja kilpailujen jälkeen sekä omalla äidinkielellään että englanniksi. Urheiluhaastatteluja ei ole kuitenkaan tutkittu kielitieteen näkökulmasta vielä kovinkaan laaja-alaisesti, joten tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarjota uusi näkökulma sekä kielitieteen alaan että urheiluhaastattelujen analysoimiseen. Tässä tutkimuksessa analysoitiin laadullisella menetelmällä kuutta englanninkielistä, kisasuorituksen jälkeen tehtyä urheiluhaastattelua. Aineistoksi valittiin haastatteluja ainoastaan talviurheilulajeista sekä urheilijoilta, joiden äidinkieli ei ole englanti. Kaikki tutkimuksessa analysoidut haastattelut on suoritettu urheiluorganisaatioiden tai urheilutoimittajan toimesta, ja videot on julkaistu kyseisten organisaatioiden sosiaalisen median kanavilla. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin pragmatiikan alaan kuuluvan yhteistyöperiaatteen sekä neljän keskustelun periaatteen eli maksiimien näkökulmasta, joiden periaatteena on, että keskustelun jokainen osanottaja pyrkii tavoittelemaan mahdollisimman tarkoituksen- ja totuudenmukaista tiedonvälitystä. Teorian on esittänyt H.P. Grice vuonna 1975. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla urheilijat vastaavat heille esitettyihin kysymyksiin ja millä tavoin he siten noudattavat maksiimien periaatteita. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla urheilijoiden vastaukset vaikuttavat haastattelun kulkuun. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yhteistyöperiaate ei täyttynyt jokaisen urheilijan osalta, sillä urheilijat eivät onnistuneet välittämään tietoa maksiimien periaatteiden mukaisesti jokaisessa haastattelutilanteessa. Yhteistyöperiaatteen laiminlyöminen tapahtui useimmiten rikkomalla maksiimien yksittäisiä periaatteita. Tuloksista nousi kuitenkin ilmi, että vaikka urheilijat eivät onnistuneet kommunikoimaan yhteistyöperiaatteen mukaisesti, sillä ei ollut negatiivista vaikutusta haastattelun kulkuun, sillä haastattelija ei esittänyt enää lisäkysymyksiä tai pyytänyt urheilijaa tarkentamaan vastaustaan, mistä saa vaikutelman, että haastattelija oli tyytyväinen urheilijan vastaukseen.