Rehabilitation after Lumbar Spine Fusion : The Effectiveness of a 12-Month Home-Exercise Program

Abstract

The aim of this thesis was to study the recovery of trunk muscle strength and spine function after lumbar spine fusion surgery (LSF) and standard care, and to evaluate the effectiveness of a 12-month home-exercise program in the postoperative rehabilitation after LSF. Recovery was studied in a one-year prospective cohort study in consecutive patients undergoing non-urgent LSF (N=194, 66% women, mean age 61 years). The effectiveness of rehabilitation was studied in a randomized controlled trial of 98 patients with spondylolisthesis (75% women, mean age 59 years) who were allocated three months after LSF to the exercise group (EG) or to the usual care group (UCG). The EG underwent a 12-month training that consisted of back-specific and aerobic training including six booster sessions with a physiotherapist. The UCG underwent one guided session for light home exercises. The outcomes were isometric maximal strength of abdominal and back muscles, back muscle endurance, the Oswestry Disability Index, the Visual Analogue Scale for low back and leg pain intensities the RAND-36 for health-related quality of life, the Tampa Scale for Kinesiophobia and the International Physical Activity Questionnaire. Although some improvement occurred in the one-year prospective follow-up from preoperative level, the trunk muscle strength remained low and the trunk extension and flexion strength ratio imbalanced. After a one-year rehabilitation, no between-group differences were found in any outcomes. Both groups improved their trunk muscle strength, disability and physical functioning-related dimensions of health-related quality of life and increased their physical activity. The low back and leg pain intensities as well as degree of kinesiophobia were low three months after surgery, and they remained rather unchanged during the intervention. In conclusion, LSF patients had trunk muscle strength deficits and imbalance preoperatively and at one year of follow-up after surgery with standard care. The postoperative 12-month home-exercise after LSF did not bring significant additional benefits compared to usual care. Further, individual variation in all outcomes were large in both groups. Thus, it is important to find those patients with delayed recovery who need more individualized rehabilitation.

Tämä väitöskirjatutkimus selvitti vartalon lihasvoimaa alaselän jäykistysleikkauspotilailla sekä leikkauksen jälkeisen vuoden kotiharjoittelun vaikuttavuutta. Vartalon lihasvoimien muutosta tutkittiin prospektiivisessa kohorttitutki-muksessa (N=194, 66% naisia, keskiarvoikä 61 vuotta), jossa mittaukset suoritettiin ennen leikkausta sekä vuosi leikkauksen ja tavanomaisen hoidon jälkeen. Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa puolestaan verrattiin 12 kk kotiharjoittelua tavanomaiseen hoitoon. Tutkimusjoukko (N=98, 75% naisia, kes-kiarvoikä 59 vuotta) koostui alaselän jäykistysleikkauspotilaista, joilla oli nikamaliukuma. Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen osallistujat satunnaisestettiin harjoittelu- ja kontrolliryhmään. Harjoitteluryhmä toteutti nousujohteista selkäspesifiä vartalon lihasten harjoittelua sekä aerobista kävelyharjoittelua. Heillä oli kuusi ohjauskäyntiä fysioterapiassa. Kontrolliryhmä sai kertaohjauksen omatoimiseen harjoitteluun. Tulosmuuttujina oli vatsa- ja selkälihasten isometrinen maksimivoima, selän lihaskestävyys, Oswestryn oire- ja haittakysely, selkä- ja alaraajakipu, RAND-36-elämänlaatukysely, Tampa Scale for Kinesiophobia -kysely liikkumisen pelosta sekä IPAQ -kysely fyysisestä aktiivisuudesta. Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa havaittiin heikentynyt vartalon lihasvoimataso vielä vuosi leikkauksen jälkeen. Ennen leikkausta havaittu vartalon ojentajalihasten heikkous suhteessa vartalon koukistajiin ei palautunut. Harjoittelu-tutkimuksessa ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja missään tulosmuuttujissa. Molemmilla ryhmillä keskimääräiset vartalon lihasvoimat, koetut oireet sekä haitta, fyysiseen toimintakykyyn liittyvät elämänlaadun osa-alueet ja fyysisen aktiivisuuden määrä paranivat. Selän ojentaja- ja koukistajalihasten voimasuhde parani vain harjoitteluryhmällä. Tuloksissa oli suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Kipu ja liikkumisen pelko olivat vähäiset jo intervention alkaessa, eivätkä muuttuneet intervention aikana. Johtopäätöksenä, alaselän jäykistysleikkauspotilailla oli heikko vartalon lihasvoima leikkausta edeltävästi ja vuosi leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeinen vuoden nousujohteinen kotiharjoittelu säännöllisin fysioterapiaseurannoin oli yhtä vaikuttavaa kuin tavanomainen hoito. Kuntoutus tulisi räätälöidä yksilöllisesti ja kohdistaa niille, joiden toipumisessa on haasteita.