Lastensuojelun perhehoitajan vaativa hoivatehtävä : arjen haasteet ja tuen tarpeet sijoitusten katkeamisten taustalla

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin lastensuojelun perhehoidossa tapahtuneita ennakoimattomia sijoitusten katkeamisia sekä sijoitusten katkeamisten taustalla olevia tekijöitä. Lisäksi tutkittiin perhehoitajille tarkoitettujen tukitoimien riittävyyttä ja niiden tarkoituksenmukaisuutta perhehoidon arjessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille perhesijoitusten purkautumisiin liittyviä tekijöitä, jotta löydettäisiin keinoja ehkäistä lapsen hyvinvoinnin ja kasvuolosuhteiden pysyvyyden kannalta haitallisia sijoitusten katkeamisia. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää lastensuojelun perhehoitajaa, jonka perheessä oli tapahtunut lapsen sijoituksen purkautuminen. Teoreettisen viitekehyksen muodostaa Joan C. Tronton (1993) nelivaiheinen yhteiskunnallisen hoivan prosessi. Tutkimuksen keskiössä on perhehoitaja, jonka asemaa tarkasteltiin sekä hoivan antajana että yhteiskunnallisen hoivan ja tuen saajana. Tronton hoivaprosessi ohjasi teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä toteutettua haastatteluaineiston analyysiä. Tulosten mukaan sijoitusten purkautumiset johtuivat pääasiassa lapseen liittyvistä tekijöistä sekä palvelujärjestelmään ja tukitoimiin liittyvistä ongelmista. Nuori saattoi olla niin vahvasti hallitsemattomasti nuori, että sijoitus purkautui tai lapsen psyykkinen vointi ja psyykkisen tuen tarve aiheuttivat sijoituksen purkautumisen ja sijaishuoltopaikan vaihtumisen. Perhehoitajat jäivät usein ilman heille kuuluvaa yhteiskunnallista hoivaa, koska tukitoimet olivat riittämättömiä. Yhteistyöongelmat sosiaalitoimen kanssa näkyivät selvimmin vuorovaikutukseen liittyvinä haasteina. Perhehoitajat kokivat, etteivät he tulleet kuulluiksi eikä heidän asiantuntemustaan arvostettu. Tulosten perusteella ei voi sanoa yhtä yksittäistä sijoitusten purkautumiseen liittyvää tekijää, vaan usein oli kyse useamman tekijän yhteisvaikutuksesta. Tutkimus osoittaa perhehoitajien tarvitsevan vahvempaa ja ammatillisempaa tukea. He tarvitsevat oman aktiivisen tukityöntekijän (perhehoitolaissa vastuutyöntekijä), joka on helposti tavoitettavissa ja joka toimii konkreettisesti perhehoitajan tukena usein erityistä tukea tarvitsevan lapsen kasvatustehtävässä. Tutkimuksen mukaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota palvelujärjestelmän toimivuuteen ja tasavertaiseen yhteistyöhön perhehoidon eri toimijoiden välillä, koska niiden avulla voidaan vahvistaa perhesijoitusten pysyvyyttä. Lastensuojelun perhehoito on edullinen, inhimillinen ja lastensuojelulain mukaan ensisijainen sijaishuollon muoto, minkä takia perhehoitajan asema tulisi tunnustaa paremmin sijaishuollossa ja erityisesti heille kuuluvan yhteiskunnallisen hoivan ja tuen kohdentamisessa.