Tämän Pro Gradun tarkoitus oli selvittää tavoitteenasettelun vaikutusta fyysisten kuntotekijöiden kehittymiseen. Tavoitteena oli myös selvittää omien tavoitteiden arvottamisen yhteyttä eri fyysisten kuntotekijöiden kehittymiseen.
Tutkimus toteutettiin Lukion liikunnan kurssin aikana interventiotutkimuksena. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat 2. vuosikurssin opiskelijoita (n=20). Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat laativat kurssin ajaksi omat tavoitteensa eri fyysisistä kuntotekijöistä omien lähtökohtiensa ja intressiensä mukaan. Tavoitteena oli kehittää ylävartalo-, keskivartalo-, alavartalovoimaa sekä kestävyyttä. Opiskelijat asettivat yksilölliset tavoitteensa arvottamalla asteikolla 1 – 4 kaikki edellä mainitut fyysiset kuntotekijät. Tavoitteenasettelun jälkeen jokainen opiskelija laati itselleen keinoja millä tavalla hän interventiojakson aikana pääsisi tavoitteisiinsa. Jokainen opiskelija laati oman harjoitusohjelmansa tavoitteidensa ja kirjaamiensa keinojen pohjal
le. Tavoitteenasettelun jälkeen suoritettiin alkutestit, jonka jälkeen opiskelijat harjoittelivat oman harjoitusohjelmansa mukaan seitsemän viikon ajan. Harjoitusjakson ajan tutkittavat opiskelijat pääsivät harjoittelemaan kolme kertaa viikossa koulun liikuntatuntien puitteissa. Osa tutkittavista harjoitteli myös omalla ajallaan. Harjoitusjakson päätteeksi tutkittavat suorittivat lopputestit. Lopputestien jälkeen tutkimuksen aineiston analysoimisessa käytettiin SPSS 24.0 ohjelmaa. Mitattujen muuttujien tasoa kuvattiin keskiarvoilla ja keskihajonnoilla. Muuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimien avulla. Alku- ja loppumittausten välisiä eroja verrattiin toistettujen mittausten t-testillä.
Tutkimuksen päätuloksena voidaan todeta tavoitteenasettelun olevan tehokas keino fyysisten kuntotekijöiden kehittämisen tukena. Tavoitteenasettelulla saatiin johdettua tutkittavien harjoittelua päätavoitteen suuntaan. Tämän tutkimuksen perusteella päätavoite, eli tutkittavien asettama ensimmäinen tavoite kehittyi eniten. Vastaavasti tutkittavien neljänneksi tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettu tavoite kehittyi vähiten.
Myös fyysisten kuntotekijöiden kehitys oli tutkimuksen interventiojakson aikana merkittävää. Koko ryhmän kaikki fyysiset kuntotekijät parantuivat keskimäärin 16,5% interventiojakson aikana. Tutkittavien päätavoitteen mukainen tavoite vastaavasti kehittyi 24,9%. Merkillepantavaa ja tulosten arvoa nostavaa on tutkittavan ryhmän heterogeenisyys suhteutettuna tutkimuksesta saatuihin tuloksiin. Fyysisten kuntotekijöiden kehitysprosentit olivat suuria, vaikka ryhmän tutkittavien lähtökohdat ja -taso olivat hyvin erilaisia. Johtopäätöksenä voidaan todeta tavoitteenasettelun olevan tehokas keino tukemaan fyysistä harjoittelua haluttuun suuntaan.
...
The aim of this graduate thesis was to study the effectiveness of goal setting to the development of fitness levels. Another aim was to clarify the effect of evaluating personal goals on the development of various fitness levels.
Research was conducted as an intervention study during a high school sports course. The students participating in the study were students of the 2nd grade (n=20). The students that took part in the study set personal goals for fitness levels according to their own capabilities and desired goals. The intention was to develop endurance and force in upper body, core and legs. The students set their personal goals by evaluating the above-mentioned fitness levels using a scale of 1 – 4. After setting the goals, each student found the means by which he or she could meet the goals during the intervention period. Each student made a personal training plan based on the set goals and chosen means. After setting the goals, preliminary tests were done, after which the st
udents trained for seven weeks according to their personal training plans. During the training period, the students taking part in the study were allowed to practice training three times a week during the school’s Sports lessons. Some students were also practicing in their own free time. At the end of the training period, the students did the final tests. After the final tests were done, the material was analyzed using the SPSS 24.0 program. The level of the measured variables was described using means and standard deviations. Connections between variables were analyzed using the Pearson product-moment correlation coefficient. The differences between the first and last measurements were compared using a t-test of repeated measurements.
As the main result of the study, it can be stated that goal setting is an efficient means of developing fitness levels. By setting goals, it was possible to guide the students’ training towards attainment of the main goal. This study shows that it was the main goal, or the goal which the students had evaluated as ’1’ on the fitness level scale, which showed the greatest development. Accordingly, the goal which the students had evaluated as ’4’, showed the least development.
Also, the development of the fitness levels was remarkable during the intervention period. During the intervention period, all fitness levels of the entire group increased by an average of 16,5%. Accordingly, the students’ main goals showed an increase of 24,9%. The heterogeneity of the group under study is noteworthy when compared with the results of the study and increases the value of the results. Regardless of the fact that the students’ starting levels were very different, the increased percentages of the fitness levels were high. As a conclusion, it can be stated that goal setting is an efficient means of guiding training towards the desired direction and goal.
...
