’’Ruumis on ekstaasin kartasto’’ : tilallisuus ja ruumiillinen subjekti Erkka Filanderin runoelmassa Heräämisen valkea myrsky
Authors
Date
2020Copyright
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Maisterintutkielma käsittelee Erkka Filanderin runoteosta Heräämisen valkea myrsky (2013) suhteessa tilallisuuteen ja ruumiillisuuteen. Tutkielmassa analysoidaan teoksen puhujan henkistä ja ruumiillista tilaa, suhdetta ympäristöönsä ja lyyriseen sinään, sukupuolta sekä teoksen tilallis-kerronnallisia jatkuvuuksia erityisesti sen metaforia avaamalla. Puhuja käsitetään työssä kielellisesti konstruoituna ruumiillisena subjektina, johon lukija samastuu. Teos kutsuu luentaan näistä näkökulmista esimerkiksi vahvoilla kehollisilla metaforilla, luontoympäristön kuvauksella, puhujasubjektin häilyvyydellä ja rakenteellaan.
Tutkielman tärkein teoreettinen lähtökohta on Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologia ja kiasman käsite, joka viittaa laajasti subjektien, aistien ja maailman välisiin sidoksiin ja toisiinsa punoutumiseen. Sukupuolen analyysissa hyödynnetään Sara Heinämaan sovellusta Merleau-Pontyn tyylin käsitteestä. George Lakoffin ja Mark Johnsonin kognitiivisen metaforateorian avulla tutkitaan teoksen spatiaalisia piirteitä ja Benjamin Hrushovskin viitekehysanalyysilla sen tilallis-kerronnallisia jatkuvuuksia. Tulkinnan tavoitteena on analysoida teoksen erilaisia tilallisia ja ruumiillisia elementtejä siitä näkökulmasta, mitä merkityksiä ne luovat ottaen huomioon teoksen kulttuuriset viittaavuudet eri myytteihin ja romantiikan ajan kirjallisuuteen. Lisäksi tuodaan esiin lukemisen ja kirjoittamisen tilallisia piirteitä, joihin teos tulkinnassa viittaa.
Teos ja sen metaforat paljastuvat analyysissa monitasoisiksi. Keskeisiksi motiiveiksi hahmottuvat erilaiset rajatilat, puhujan ekstaattinen irtautuminen itsestään, punoutuminen ympäristöönsä sekä teoksen korostama prosessuaalisuus. Teos kannustaa allegoriseen tulkintaan, jossa runoteos käsitetään runoilijan, puhujan ja lukijan väliseksi vuorovaikutussuhteeksi, jota tekstuaalinen tila ohjaa. Tässä ajattelun apuna käytetään Maurice Blanchot’n tulkintoja Rilken tuotannosta.
...
Keywords
Metadata
Show full item recordCollections
- Pro gradu -tutkielmat [29556]
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
"To fly with a broken limb" : mustan naissubjektiuden problemaattisuus Yvonne Veran romaanissa Butterfly Burning
Toivanen, Anna-Leena (2004) -
Metafora : ikkuna kieleen, mieleen ja kulttuuriin
Harvilahti, Lauri (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992) -
Nomen est omen : kirjoittaja oppimassa nimien symboliikkaa Alice Munron novelleista
Kiskola, Marianne (2021)Kirjoittamisen pro gradu tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten valittu henkilöhahmon nimi ja luonne täsmäävät eli onko nimivalinta uskottava ja kuinka kirjailija voi kertoa henkilöhahmosta jotain olennaista pelkän ... -
Des « fleuves impassibles » aux « cieux délirants » : les expressions métaphoriques du « Bateau ivre » et leurs traductions en finnois
Jääskeläinen, Anne (2020)Tutkimuksen aiheena on lyriikalle ominainen kuvailmaisun keino, metafora: työssä tarkastellaan ranskalaisessa runossa esiintyviä metaforisia ilmauksia ja niiden suomenkielisiä käännösratkaisuja. Tutkimusaineistona on Arthur ... -
Itseään rukoilevat koneet : kirjaimellistuvat kielikuvat scifirunoa rakentamassa
Sirviö, Tomi (Kulttuurintutkimuksen seura, 2022)Tässä artikkelissa analysoin kolmea suomalaista scifiaiheista runoa. Runot ovat Markku Paasosen "Kone", Veera Antsalon "Play" ja Tomi Sonsterin "Tettiläinen". Jokainen tieteisfiktiivinen maailma on rakennettu novumin ...