Monet tutkimukset, kuten PISA ja TALIS, vahvistavat vaikutelmaa opettajien korkeasta koulutuksesta, koulujärjestelmän toimivuudesta sekä opettajan ammatin suosiosta Suomessa. Maailman kuitenkin muuttuessa, muuttuvat myös tulevaisuuden oppimis- ja osaamistarpeet, joihin opettajan käymä koulutus ei yksinään ole riittävä. On todettu, että opettajien täydennyskoulutusmahdollisuudet näyttävät Suomessa systemaattisen koulujärjestelmän rinnalla pirstaleisilta. Tässä maisterintutkielmassa on selvitetty vieraiden kielten opettajien näkökulmasta, mitä heidän asiantuntijuuteen kuuluu, millä keinoilla he kehittävät ja ylläpitävät asiantuntijuuttaan sekä mitä haasteita asiantuntijuuden kehittämiseen ja ylläpitämiseen kuuluu. Vieraiksi kieliksi ymmärretään tässä tutkimuksessa kaikki äidinkielen jälkeen opitut kielet, joita Mitchell et al. (2013, 1–2) määrittelevät käsitteellä second languages.
Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena Webropolin avulla. Laadullisella sisällönanalyysilla
saadut tulokset osoittavat, että tutkimuksen opettajien asiantuntijuus koostui monista elementeistä, jotka olivat aineenhallinta, pedagogiikka, kulttuuri, elinikäinen oppiminen, opettajan oma asenne, vuorovaikutus, oppijalähtöisyys, työkokemus sekä digitaidot. Jokainen informantti nimesi oman asiantuntijuutensa ajantasaisena pitämiseen keskimäärin 15 tapaa, joista informanttien tuli merkitä eniten käyttämänsä tavat. Käytetyimmät tavat olivat kohdekieleen tai kieltenopetukseen liittyvien päivityksien seuraaminen sosiaalisessa mediassa, kohdekielisen musiikin kuuntelu, kohdekielisten elokuvien, dokumenttien, sarjojen ja muiden katsominen kohdekielisillä tai jonkin muun kielisillä tekstityksillä ja kohdekielisten radio tai podcast-lähetyksien kuunteleminen. Suurimpina haasteina koettiin työn kuormitus, taloudelliset syyt, ruuhkavuodet sekä työnantajan negatiivinen suhtautuminen. Informantit olivat kahta mieltä siitä, onko heille tarpeeksi mahdollisuuksia kehittää ja ylläpitää omaa asiantuntijuuttaan. Toisaalta internetin todettiin sisältävän kohdekielistä ja ajantasaista materiaalia mutta toisaalta vastauksista nousi esille, että täydennyskoulutukset ovat hintavia ja niihin osallistuminen toisi liikaa lisäkuluja. Haasteista huolimatta informantit pitivät tärkeänä kehittää ja ylläpitää asiantuntijuuttaan, koska siten opettaja voi esimerkiksi motivoida oppijoitaan paremmin. Tuloksia analysoitaessa ei havaittu taustamuuttujien, kuten opettajien vuosittaisen työkokemuksen, opetettavien kielten tai esimerkiksi kouluasteen vaikuttavan opettajien vastauksiin, mikä vastaa aikaisempien tutkimuksien tuloksia. Toisaalta informanttien vastauksissa painottui aikaisempia tutkimuksia vähemmän vuorovaikutuksen ja reflektion merkitys. Näitä voitaisiin systemaattisemmin järjestettävillä täydennyskoulutuksilla tehostaa, sillä vuorovaikutuksen ja reflektion merkitys on todettu olevan tärkeitä asiantuntijuuden kehittymiselle.
...
