Punainen Aalto – venäläisrokkarit Yhdysvalloissa 1986–1991

Abstract

Venäläisen populaarimusiikin suosio venäjänkielisen maailman ulkopuolella on ollut äärimmäisen heikkoa. Kuvaavaa on, että 144-miljoonaisen kansan menestys kansainvälisillä listoilla on jäänyt pahoin jälkeen esimerkiksi suomalaisartistien saavuttamasta kaupallisesta menestyksestä. Menestys on karttanut venäläisiä erityisesti Yhdysvalloissa, populaarikulttuurin kiistattomassa suurvallassa. Yhdysvalloissa Venäjä ja venäläisyys on perinteisesti edustanut toiseutta, ja maa onkin nähty Yhdysvaltojen itsensä peilikuvana, mikä myös heijastuu tapaan, jolla venäläisiin suhtaudutaan. Tutkimuksessani tarkastelen missä määrin venäläisten artistien heikko menestys selittyy yhdysvaltalaisten tavalla tulkita venäläisiä. Käsittelen aihetta Boris Grebenshikovin, Gorky Parkin ja Zvuki Mun kautta, jotka kaikki yrittivät läpimurtoa Yhdysvalloissa vuosien 1986–1991 välillä. Vaikka kyseiset artistit olivat tyyliltään hyvin erilaisia, oli suhtautuminen heihin Yhdysvalloissa todella samankaltaista.

Keskeinen lähdeaineistoni muodostuu yhdysvaltalaisista sanomalehdistä, joita olen käyttänyt laajalla otannalla hyödyntäen niin New York Timesin, Washington Postin ja Chicago Tribunen kaltaisia laajalevikkeisiä lehtiä kuin myös pienempiä paikallislehtiä. Tutkimukseni perustuu kehysanalyysiin. Kehystämisellä viitataan prosessiin, jolla media tuottaa sisältöjään. Prosessi sisältää joukon erilaisia valintoja, joiden avulla toimittajat jäsentävät uutisaiheitaan. Valinnat voi koskea esimerkiksi kielellisiä ja visuaalisia keinoja, joiden avulla tietyistä aiheista rakennetaan tietynlainen kuva. Venäläisrokkareiden osalta lehdistöllä oli taipumus kehystää artistit poliittisen kehyksen kautta, jolloin venäläisiin perinteisesti liitetyt stereotypiat korostuivat riippumatta siitä, millaisia artistit todellisuudessa olivat.

Tutkimuksessani käsitellyt artistit nähtiin Yhdysvalloissa ensisijaisesti perestroikan ja glasnostin symboleina. Näin ollen heidän musiikkinsa jäi taka-alalle, heidän etnisen taustansa ja siihen liitettyjen poliittisten odotusten viedessä suurimman huomion. Artistien suhtautuminen tilanteeseen vaihteli välinpitämättömyydestä tilanteen avoimeen hyödyntämiseen. Voidaan kuitenkin todeta, että amerikkalaisen median tapa käsitellä venäläismuusikoita heikensi huomattavasti heidän mahdollisuuksiaan saada pysyvää jalansijaa maan musiikkimarkkinoilla.