Syömishäiriötä sairastaneiden nuorten miesten kokemuksia liikunnanopetuksesta ja liikunnanopettajista

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syömishäiriöitä sairastaneiden nuorten miesten kokemuksia liikunnanopetuksesta ja liikunnanopettajista. Erityisesti tutkimuksessa perehdyttiin siihen, miten liikunnanopettaja vaikutti syömishäiriön puhkeamiseen ja paranemisprosessiin. Tutkimus toteutettiin laadullisesti ja menetelmänä käytettiin fenomenologista tutkimusmetodia. Aineiston kerääminen toteutettiin teemahaastatteluilla, joihin valikoitui kuusi syömishäiriön sairastanutta 27-36-vuotiasta miestä. Kolme heistä oli sairastanut laihuus- ja kaksi ahmimishäiriön ja yksi ortoreksian. Syömishäiriön puhkeamiseen liittyy useita tekijöitä kuten huono itsetunto, vääristynyt kehonkuva sekä murrosiän aiheuttamat muutokset kehossa ja mielessä. Yhteiskunta muodostaa tiedostamattomia odotuksia, jotka aiheuttavat nuorille paineita ulkonäön suhteen ja kasvattavat riskiä sairastua syömishäiriöön. Niin liikunnanopetuksen kuin liikunnanopettajankin rooli syömishäiriön puhkeamisessa ja paranemisprosessin etenemisessä nousi tässä tutkimuksessa selkeästi esiin. Liikuntatunnit aiheuttivat kolmella haastateltavista negatiivisia kokemuksia, kun taas kaksi koki liikuntatunnit positiivisina hetkinä, jotka saivat ajatukset pois syömishäiriöstä. Liikunnanopettajan koettiin edistäneen kahdella haastateltavista paranemisprosessia, kun taas yhdellä henkilöllä liikunnanopettaja saattoi olla yksi suurimmista syistä sairastumiseen. Liikuntatunneilla vuorovaikutus, autonomia ja tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto ovat asioita, joihin liikunnanopettajan tulisi haastateltavien mielestä paneutua. Oppilaat, joiden liikuntatunneilla edellä mainittuja tekijöitä esiintyy säännöllisesti saavat edellytykset kokea pätevyydentunteita ja myös motivaatio liikuntaa kohtaan lisääntyy. Tätä kautta vuorovaikutus, autonomia ja tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto ovat positiivisesti yhteydessä oppilaan hyvinvointiin. Tietoa syömishäiriöistä tulisi koulumaailmassa lisätä ja etenkin sitä, millaisia ajatuksia syömishäiriöitä sairastavat nuoret läpikäyvät sisällään. Kasvatustyössä tulisi korostaa tunne- ja vuorovaikutusosaamista, sillä se antaa opettajille parempia edellytyksiä auttaa syömishäiriöisiä lapsia ja nuoria. Ulkonäkökeskeisestä ajattelusta ja yhteiskunnan luomista kauneusihanteista tulisi päästä eroon ja auttaa lapsia kasvamaan itsensä sellaisenaan hyväksyviksi aikuisiksi. Liikunnallista elämäntapaa on tärkeä opettaa koulussa, mutta oppilaiden ajamista tietynlaisiin muotteihin tulisi kaikin keinoin välttää. Liikunnanopetuksen yhteyttä syömishäiriön puhkeamiseen ja sairastamisprosessiin tulisi myös tutkia syvemmin, etenkin sitä miten poikien ja tyttöjen kokemukset eroavat toisistaan.

The purpose of the study was to investigate the experiences of young men with eating disorders of their physical education (PE) and physical education teachers. In particular, the study examined how school PE influenced the onset of and recovery from an eating disorder. The study was conducted qualitatively and the method used was the phenomenological research. The data were collected through theme interviews from six men aged 27-36 years suffering from an eating disorder. Three of them had anorexia, two had bulimia and one had orthorexia. There are several factors associated with the onset of an eating disorder, such as poor self-esteem, distorted body image, and changes in body and mind caused by puberty. Society creates unconscious expectations that put young people under pressure on their appearance and increase their risk of developing an eating disorder. The role of both PE and PE teacher in the development of an eating disorder and in the healing process were clearly highlighted in this study. PE classes caused negative experiences for three of the interviewees, while two experienced the classes as positive moments that redirected thoughts away from their eating disorder. Two of the interviewees thought that the PE teacher contributed positively to their healing process, while one person experienced the teacher being one of the major causes to the illness. During PE classes, interaction skills, autonomy and a task-oriented motivational climate are issues that the interviewees believe should be addressed by the PE teacher. These aspects provide students with a sense of competence and motivation for physical activity, which in turn have a positive impact on students’ well-being. Information about eating disorders should be increased in schools, with special focus on the thoughts that young people with eating disorders have within themselves. Emotional and interpersonal competences should be emphasized in educational work, as they provide teachers with better opportunities to help children and adolescents with behavioral problems. Appearance-centered thinking and beauty ideals created by the society should be discarded and children should be helped to grow into adults who accept themselves. It is important to teach a physically active lifestyle in schools., However, every effort should be made to avoid fitting pupils into any certain molds. The connection between PE and the onset of eating disorder and the process of illness should also be studied in greater depth, especially the differences in the experiences between boys and girls.