Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millaisia kokemuksia lukiossa opettavilla liikunnanopettajilla on syömishäiriöön sairastuneista opiskelijoista. Tutkimusten mukaan syömishäiriöiden ilmaantuvuuden huippu on 16–19 vuoden iässä, joka asettuu juuri lukiolaisten ikähaarukkaan. Liikunnanopettajat kohtaavat opiskelijan erilaisessa ympäristössä muihin opettajiin verrattuna, ja liikuntatunneilla opiskelijoiden vaatetus on yleensä kevyempi. Tästä syystä liikunnanopettajilla on oivat mahdollisuudet tunnistaa nuoren syömishäiriö ja ohjata hänet avun piiriin. Syömishäiriöisen opiskelijan tunnistaminen vaatii opettajalta tietoa syömishäiriöistä sekä niiden tyypillisistä oireista. Sairastuneen opiskelijan kohtaaminen puolestaan vaatii opettajalta ennen kaikkea rohkeutta puuttua ja uskallusta ottaa asia puheeksi. Syömishäiriöt ovat erittäin ajankohtainen aihe, mutta tietoa niiden näyttäytymisestä koulussa on vähän, minkä vuoksi tutkimus tarjoaa tärkeää ja uutta informaatiota.
Tutkimusote o
li kvalitatiivinen ja tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto koostui viidestä lukiossa liikuntaa opettavan naisen haastattelusta, jotka kestivät keskimäärin 29 minuuttia (17-39 min). Opettajat olivat iältään 25–62-vuotiaita (iän keskiarvo 48 vuotta). Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 36 sivua. Tutkimuksen kohteena oli lukiossa liikuntaa opettavien opettajien kokemukset, jonka vuoksi analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi ja tutkimusote fenomenologis-hermeneuttinen.
Tutkimus osoitti, että syömishäiriöt voivat näkyä lukiossa monin eri tavoin, eikä niitä ole helppoa havaita. Lukiossa opiskelijat voivat valita, milloin he käyvät liikuntakurssin, joten he voivat välttää liikuntakurssille osallistumisen silloin, kun syömishäiriössä on akuutti vaihe. Syömishäiriöiden tunnistamista lukiossa vaikeuttaa se, että yksi kurssi kestää vain noin seitsemän viikon ajan, joten siinä ajassa opettajan on vaikea huomata muutoksia opiskelijassa varsinkin, jos opiskelija ei ole ennestään tuttu. Opettajat kokivat osaamisensa olevan riittävällä tasolla, mutta he myönsivät, että tietoa lisäävästä ja kohtaamiseen rohkaisevasta koulutuksesta olisi monelle hyötyä. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa valmistuville ja jo valmistuneille opettajille siitä, miten syömishäiriöt voivat näyttäytyä koulussa ja miten opettaja voi omalla toiminnallaan toimia ennaltaehkäisevästi.
...
The aim of this study was to find out what kinds of experiences high school physical education teachers have of students with eating disorders. Studies have shown that peak age of onset for eating disorders is between 16 to 19 years which is the age of a high school student. PE teachers encounter students in a different environment compared to other teachers, and students tend to dress more lightly at PE lessons. Therefore, PE teachers are well placed to identify a young person with an eating disorder and refer them for help. Identifying a student with an eating disorder requires teachers to have knowledge of eating disorders and their typical symptoms. Encountering a student with an eating disorder requires, above all, the courage to intervene and the courage to speak up. Eating disorders are a very current topic, but there is little information about their appearing in school, which is why my research provides important and new information.
The method used in this research is qualit
ative and semi-structured interviews was used to collect the material. The study material included five interviews from women teaching physical education in high school. Ages of the interviewees was 25 to 62 and 47 on average and duration of those interviews was 17-39 minutes and 29 minutes on average. The transcribed material accrued 36 pages. The aim of this study was high school teachers’ experiences which is why qualitative content analysis was used and the basis philosophy of science to be hermeneutic phenomenological.
The study showed that eating disorders can appear themselves many ways in high school and are not easy to detect. In high school, students can choose when to attend physical education, so they can avoid taking it when they are in the acute phase of an eating disorder. The difficulty in identifying eating disorders in high school is that a single course lasts only about seven weeks, so it is difficult for a teacher to notice changes in a student during that time, especially if the student is previously unfamiliar. Teachers felt that their level of knowledge was sufficient, but they acknowledged that many would benefit from training that would increase knowledge and encourage confrontation. The results of the study can be used to inform teachers, who are about to graduate and teachers, who are already have graduated about how eating disorders can present themselves in school and how teachers can take preventive action through their own activities.
...
