Syömishäiriöt naisurheilijoilla : riskitekijät ja ennaltaehkäisy

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän, mitkä ovat keskeisimpiä syömishäiriön kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä naisurheilijoilla. Lisäksi selvitän, millä toimenpiteillä syömishäiriöiden ennaltaehkäisyä voitaisiin tehostaa tulevaisuudessa Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti urheilijat, mutta tuloksista hyötyvät varmasti muutkin, kuten valmentajat, vanhemmat ja muut urheilun parissa toimivat henkilöt. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella menetelmällä haastattelemalla neljää entistä naisurheilijaa, jotka olivat uransa aikana sairastuneet syömishäiriöön. Tutkittavat olivat iältään 18-25 -vuotiaita. Haastatteluista kerätyn aineiston analysoinnissa käytin teoriasidonnaista laadullista sisällönanalyysia, jossa etsin aineistosta mielestäni tutkimuskysymyksen kannalta merkittävimmät sisällöt ja käytin analysoinnin ja tulkintojen tukena aiempaa tutkimustietoa, kuten esimerkiksi Fogelholmin ja Hiilloskorven (1998) syömishäiriöiden riskitekijöiden jaottelua fysiologisiin tekijöihin, persoonallisuustekijöihin sekä psykososiaalisiin tekijöihin. Tuloksena selvisi, että valmentajalla ja perheellä oli suuri merkitys syömishäiriön taustalla. Osa koki, että valmentajan sanat ja teot vaikuttivat paljon oman syömishäiriön kehittymiseen. Joillakin puolestaan perheenjäsenten epävarmuudet omasta kehosta tai heillä todetut syömishäiriöt vaikuttivat omaan syömiskäyttäytymiseen. Eri suunnista tulleet ulkonäköpaineet ja kovat vaatimukset aiheuttivat joillakin tyytymättömyyttä omaan kehoon sekä itsetunnon heikentymistä ja olivat yksi syy syömishäiriön kehittymiseen. Tähän vaikutti osaltaan se, että kaikki henkilöt olivat sairastuessaan yläasteikäisiä ja murrosiän kynnyksellä. Vahva kilpailullisuus ja kova halu menestyä yhdisti urheilijoita ja sillä saattoi olla merkitystä syömishäiriön syntymisessä. Tulosten perusteella syömishäiriöt ovat urheilussa oikea ongelma, johon tulee puuttua. Tilanteen parantamiseksi eri tahojen tulee ymmärtää syömishäiriöiden laajuus ja vakavuus. Erilaisilla koulutuksilla valmentajille ja urheilijoille voidaan antaa esimerkkejä terveellisestä ruokavaliosta ja helpottaa urheilijan ravintosuunnitelmien tekemistä ja näin ennaltaehkäistä syömishäiriöiden kehittymistä. Nuorten urheilijoiden kanssa toimivien henkilöiden täytyy myös miettiä hyvin tarkkaan omia toimintatapojaan ja sanojaan, jotteivat he heikennä urheilijoiden itsetuntoa ja kehonkuvaa.