Tärähdyskuormituksen arvioiminen puettavien kiihtyvyysanturien avulla juoksukuormituksen yhteydessä

Abstract

Kestävyysjuoksun harrastaminen on hyvin suosittu liikuntamuoto ja siitä on monenlaisia terveyshyötyjä. Kestävyysjuoksu rasittaa ja kuormittaa jalkoja, kun jalkojen lihakset joutuvat toistuvasti supistumaan ja tekemään työtä. Iskunvaimennuksella pyritään lieventämään jalan maatörmäyksestä syntyvää ja koko kehoon leviävää iskuaaltoa. Hermo-lihasjärjestelmän väsymisen takia erityisesti jalkojen ja keskivartalon lihakset väsyvät, jolloin juoksutekniikkaa ja juoksuasentoa joudutaan muuttamaan. Väsymisen on osoitettu lisäävän säären kiihtyvyyttä juoksun maakontaktivaiheessa sekä lisäävän lantion horisontaalisen kiihtyvyyden vaihtelua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, pystyykö nilkkoihin ja lantiolle puettavilla kiihtyvyysantureilla mittaamaan juoksun askelluksesta aiheutuvien tärähdyksien ja kiihtyvyysprofiilien muutoksia pidempikestoisen juoksun aikana henkilöillä, jotka eivät harrasta pitkänmatkan juoksua. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin askeltiheyden muutoksia sekä lisääntyykö lantion horisontaalinen liikkeen vaihtelu juoksun edetessä.

Tutkimukseen osallistui 12 koehenkilöä iältään välillä 24-34, jotka eivät harrastaneet juoksua enempää kuin kerran viikossa. Koehenkilöistä neljä oli naisia ja kahdeksan miestä. Koehenkilöt juoksivat juoksumatolla 40 minuutin juoksun omavalintaisella nopeudella. Koehenkilöille kiinnitettiin molempiin nilkkoihin ja lantiolle kiihtyvyysanturit. Kiihtyvyysantureiden mittaamasta datasta analysoitiin maakontaktista syntyviä kiihtyvyyshuippuja, askeltiheyttä sekä lantion horisontaalisen kiihtyvyyden vaihtelua.

Lantion maakontaktin huippukiihtyvyydet olivat juoksun lopussa 11% suuremmat kuin juoksun alussa ja huippukiihtyvyyksien kasvu oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,002). Vasemman nilkan huippukiihtyvyydet kasvoivat 5,2% ja oikean nilkan 2,3%. Nilkkojen huippukiihtyvyyksissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää muutosta (p > 0,5). Askeltiheys ei muuttunut merkitsevästi (p > 0,5). Lantion horisontaalisen kiihtyvyyden vaihtelu kasvoi 12% ja tulos oli tilastollisesti merkittävä (p = 0,043).

Tutkimuksen johtopäätökset olivat: Kokemattomilla juoksijoilla maakontaktista syntyvät huippukiihtyvyydet kasvavat 40 minuutin juoksun aikana selvästi lantiossa mutta vähäisemmin nilkoissa. Askeltiheys ei muutu 40 minuutin juoksun aikana. Lantion horisontaalinen liikkeen vaihtelu kasvaa merkittävästi. Lantion kiihtyvyyksistä havaitaan väsymisen vaikutus juoksutekniikkaan ja asentoon aikaisemmin kuin nilkasta mitattuna.