Inertiaalianturit juoksun biomekaniikan tutkimisessa - vertailu perinteisiin analysointimenetelmiin

Abstract

Juoksutekniikan analysoimisessa käytetään usein liikeanalyysiä ja voimalevyjä, joiden avulla voidaan saada tarkkaa tietoa juoksun biomekaniikasta. Viime aikoina on kuitenkin kehitelty myös uusia laitteita, joilla juoksutekniikan analysoiminen onnistuu harjoitusolosuhteissa helposti. Yksi tälläinen laite on Runteq Oy:n kehittämä RunLab™-laite, joka antaa palautetta juoksutekniikasta perustuen inertiaaliantureihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli validoida RunLab™- laite juoksun vertikaalisen liikkeen, tukiajan ja nopeuden hidastumisen kontaktin aikana mittaamisessa. Biomekaanisia muuttujia mitattiin voimalevyjä, 3D- liikeanalyysiä sekä RunLab™-laittetta käyttäen. Tutkimuksessa oli aktiivisesti juoksua harrastavia henkilöitä (N=5) ja satunnaisesti juoksua harrastavia henkilöitä (N=5). Koehenkilöistä kuusi oli naisia ja neljä miehiä. Mittauksissa koehenkilöt juoksivat 10 metriä pitkin voimalevyjen yli. Juoksut kuvattiin suurnopeuskameroilla sekä mitattiin RunLab™- laitteella. Bland-Altman-analyysit osoittivat, että RunLab™- laite verrattuna voimalevyistä ja liikeanalyysistä saatuun dataan antoi yhteneväisiä tuloksia vertikaalisesta liikkeestä. Menetelmien erotus oli keskimäärin 0,7±2,0 cm. Tukiaika ja nopeuden hidastuminen kontaktin aikana eivät olleet yhtä yhteneväisiä menetelmien välillä (menetelmien erotus: tukiaika 28,39±39,00 ms, nopeuden hidastuminen kontaktin aikana -0,16±0,52 m/s). Menetelmien väliset korrelaatiot olivat vertikaalisessa liikkeessä r=0,634 (p<0,05) ja tukiajassa r=0,149 (p<0,05), mutta nopeuden hidastuminen kontaktin aikana ei korreloinut merkitsevästi menetelmien välillä (r=0,02, p>0,05). Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että tutkituista muuttujista inertiaaliantureihin perustuva tekniikka mahdollistaa vertikaalisen liikkeen analysoinnin luotettavimmin.