Yksilökohtaista työtä järjestelmän rajoissa : julkinen sosiaalityö paperittomien parissa

Abstract

Tämän maisterintutkielman tehtävänä on selvittää, kuinka sosiaalityöntekijät pystyvät auttamaan ja tukemaan paperittomia palvelujärjestelmästä käsin, mitä rajoja palvelujärjestelmä asettaa sosiaalityölle ja mitä paperittomien aseman parantamiseksi tulisi sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan tehdä. Tutkielman näkökulma rajautuu vuoden 2015 pakolaiskriisinä tunnetun ajanjakson jälkeiseen aikaan, paperittomuuden poliittiseen luonteeseen ja palvelujärjestelmän toimintaan. Tutkielma on toteutettu laadullisin tutkimusmenetelmin, ja tutkielman aineiston muodostaa paperittomien parissa, maahanmuuttajien sosiaalipalveluissa ja lastensuojelussa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden haastattelut. Haastatteluja toteutettiin yhteensä kuusi neljässä eri Suomen kunnassa. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.

Paperittomuuden ja sosiaalityön suhde näyttäytyy tutkielman tulosten pohjalta ristiriitaisena ja monimutkaisena. Paperittomuuteen liittyy erilaisia jännitteisiä intressejä, joilla on vaikutusta myös palvelujärjestelmässä toimivaan sosiaalityöhön. Mahdollisuudet auttaa ja tukea riippuvat useasta eri tekijästä, kuten esimerkiksi kunnasta ja siitä, miten lakia tulkitaan. Pääosin sosiaalityöntekijät kuitenkin auttavat ja tukevat paperittomia institutionaalisten reunaehtojen rajoissa, jotka antavat sosiaalityöntekijöille rajalliset mahdollisuudet työskentelyyn. Tämä aiheuttaa sosiaalityöntekijöissä osin toivottomuutta ja turhautumista. Lisäksi sosiaalityöntekijät auttavat paperittomia löytämään pidempiaikaisia ratkaisuja heidän elämäänsä ja ajavat heidän asiaansa palvelujärjestelmässä, kun paperittomilla on vaikeuksia päästä heille kuuluviin palveluihin.

Ratkaisujen löytäminen paperittomien aseman parantamiseen ei ole yksinkertaista. Järjestelmän toivotaan mahdollistavan joitakin väyliä auttamiseen ja esimerkiksi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen nähdään yhtenä paperittomien asemaa parantavana tekijänä. Tällaisen vaikuttamistyön koetaan kuuluvan sosiaalityöntekijöille tai järjestöille. Tutkielman tulokset osoittavat, että paperittomien parissa tehtävä julkinen sosiaalityö on vielä uutta ja hakee paikkaansa osana palvelujärjestelmän toimintaa. Tuloksista voidaan päätellä, että tällä hetkellä ammattieettisten periaatteiden mukainen sosiaalityö paperittomien parissa on hankalaa palvelujärjestelmästä käsin ja paperittomien asema suomalaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa määrittyy osittaisen ulossulkemisen kautta.